Johannes Yrttiaho: Telakkateollisuutta rahoittavan Finnveran lainsäädännössä tulee estää halpatyövoiman hyväksikäyttö

Yrttiaho esittää vastalauseessaan korjaavia muutoksia lain pykäliin.

– Lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoite selkiyttää nykytilannetta on selvästi epäonnistunut. Esitys olisi ollut viisainta valmistella kokonaan uudelleen, Yrttiaho sanoo.

Finnveran viennin rahoituksesta yli 50 prosenttia kohdistuu alus- ja telakkatoimialalle. Meriteollisuus työllistää yhteensä kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Telakoilla, kuten monilla muillakin työpaikoilla teollisuudessa, rakennuksilla ja palveluissa, on kuitenkin vuosikausia systemaattisesti ja laajassa mitassa hyväksikäytetty ulkomaista halpatyövoimaa.

– Ongelma on laaja ja pitkään jatkunut. Valvonta paljastaa vain jäävuoren huipun. Rahoitettavan elinkeinotoiminnan tulee olla yhteiskunnallisesti vastuullista ja sitä on arvioitava myös noudatettavien työehtojen kannalta, alihankintaketjut mukaan lukien. Suomalaisen intressin määrittelyyn tulee sisältyä myös rahoituksen saajaa sitova ehdoton velvollisuus työehtojen polkemisen ja väärinkäytösten estämiseen, Yrttiaho sanoo.

Hallitukselta ja valiokunnalta jää perustelematta massiivinen kahdeksan miljardin euron korotus Finnveran erityisriskinoton valtuuksiin. Kesäkuussa tuli voimaan vientitakuulain muutos, jolla valtion erityisrahoitustoiminnan kaikkein riskipitoisimman rahoituksen valtuus nostettiin kahdeksasta miljardista 12 miljardiin euroon. Pääosa erityisriskinotosta liittyy telakkatoimialaan. Nyt valtion talousarviossa esitetään erityisriskinoton valtuuden nostamista edelleen 12 miljardista 20 miljardiin euroon.

– Tämä on hälyttävää. Valtuuden kahdeksan miljardin korotusta ei perustella valtion vuoden 2026 talousarvioehdotuksessa eikä tässä hallituksen esityksessä. Eduskunnan ei ole perusteltua antaa uutta kahdeksan miljardin valtuutta ilman asianmukaisia perusteluja, Yrttiaho sanoo.

Yrttiaho vaatii vastalauseessaan myös, että eduskunnan budjettivalta Finnveran valtuuksista ja vastuista päätettäessä tulee säilyttää nykytasolla. Perustuslakivaliokunta linjasi jo aiemmin, että talousvaliokunnan olisi muutettava esitystä niin, että eduskunta jatkossakin päättää rahoitusvaltuuksista ”huomattavasti tarkemmin” kuin hallituksen esitys.

– Talousvaliokunnan esittämä tarkennus ei ole riittävä. Lakiin esitettyä kotimaan ja viennin rahoitusten sekä erityisriskinoton erittelyä on tarkennettava vähintäänkin valtion vuotuisessa talousarviossa.

Yrttiahon mukaan eduskunnan kontrolli Finnverasta heikkenee uudistuksessa merkittävästi, kun se siirtyy eduskunnan budjettivallasta valtion omistajaohjauksen piiriin.

– Eduskunnan budjettivallan toteutuminen tulee varmistaa, ja erityisriskinoton valtuuksien kahdeksan miljardin korotus täytyy perustella, Yrttiaho sanoo.

Finnveran taloudelliset vastuut ovat jättimäiset, ja osin kyse on erityisen riskialttiista toiminnasta. Vaikutukset julkiseen talouteen voivat olla hyvin merkittävät, jos riskit realisoituvat. Se voi johtaa huomattavaan pääomitustarpeeseen valtion talousarviosta. Vaikutuksia olisi siis suoraan budjettitalouteen ja Suomen luottokelpoisuuteen.

– Summat, joista puhutaan, vastaavat yli puolta valtion vuotuisesta talousarviosta, joka ensi vuodelle on 90,3 miljardia. Tämä edellyttää, että eduskunnan kontrolli säilyy, Yrttiaho vaatii.

Johannes Yrttiahon vastalause talousvaliokunnan mietintöön 4.12.2025

Perustelut

Hallituksen esityksessä (HE 64/2025 vp) ehdotetaan säädettäväksi uusi laki valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä. Laissa säädettäisiin valtion erityisrahoitusyhtiön Finnvera Oyj:n tavoitteista, tehtävistä, rakenteesta sekä pääpiirteissään yhtiön käytettävissä olevista rahoitusraameista. Finnvera-konsernin asemaa aiotaan muuttaa niin, että eduskunnan kontrolli yhtiöön heikkenisi eli kontrolli siirtyisi eduskunnan lainsäädäntö- ja budjettivallan piiristä valtion omistajaohjauksen varaan. Samalla valtion eli veronmaksajien vastuuta riskeistä lisättäisiin. Valtion laissa säädetty suora vastuu yhtiön sitoumuksista kasvaisi.

Finnvera-konsernin taloudelliset vastuut ovat jättimäiset. Finnveran rahoitusvaltuuksiksi esitetään hallituksen esityksessä 50 miljardia euroa, varainhankinnan vastuita lisäksi 20 miljardia. Riskien lauetessa kielteiset vaikutukset julkiseen talouteen voisivat olla hyvin dramaattiset. Vaikutuksia olisi suoraan mm. budjettitalouteen ja Suomen luottokelpoisuuteen.

Lainsäädännön selkeyttämisen tavoite epäonnistunut

Finnveran ja Suomen Vientiluoton toiminnasta säädetään nykyisin kymmenessä eri laissa ja yhdeksässä asetuksessa. Keskeisiä lakeja on muutettu useita kertoja niiden säätämisen jälkeen. Toimintaa ohjaava kokonaisuus on muodostunut hajanaiseksi. Lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää sääntelyä ja koota se yhteen lakiin siten, etteivät toiminnan pääperiaatteet merkittävästi muutu. Nämä tavoitteet ovat ehdottoman kannatettavia. Perustuslakivaliokunnan hallituksen esityksestä antaman lausunnon (PeVL 47/2025 vp) ja siinä esitettyjen valtiosääntöoikeudellisten huomautusten perusteella on kuitenkin todettava, ettei kokonaisuudistuksen valmistelu ole onnistunut tavoitteissaan. Hallituksen esityksen puutteiden korjaamiseksi selkeintä olisi ollut valmistella se kokonaan uudelleen em. tavoitteiden toteuttamiseksi. 

Hallituksen esityksen keskeiseksi tavoitteeksi olisi tullut asettaa eduskunnan budjettivallan turvaaminen perutuslain 82 §:n edellyttämällä tavalla valtaviin rahoitusvaltuuksiin sisältyvien riskien pitämiseksi kansanvaltaisessa kontrollissa ja valvonnassa. Nyt lainsäädännön uudistus on johtamassa eduskunnan budjettivallan kaventamiseen, samalla kun rahoituksen riskit kasvavat, korkeariskisen rahoituksen valtuuksia lisätään erittäin huomattavasti ja riskit tulevat aiempaa suoremmin valtion talousarviosta vastattaviksi. 

Hallituksen esitys on kokonaisuudessaan sekava ja hajanainen eikä tyydyttävällä tavalla täytä perustuslain vaatimuksia. Esityksen perustuslaillisen arvioinnin kannalta keskeistä kysymystä ehdotusten suhteesta eduskunnan budjettivaltaan käsitellään esityksessä vain ohuesti ja yleispiirteisesti. Esitykseen ei sisälly lainkaan ehdotettavan sääntelyn tarkastelua valtion lainanotosta ja valtion antamista takauksista säätävän perustuslain 82 §:n kannalta. 

Laintasoisesta kontrollista siirrytään omistajaohjaukseen

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV toteaa talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että monet kokonaisuudistukseen sisältyvistä muutoksista ovat luonteeltaan kontrolleja purkavia ja saattavat näin ollen kasvattaa valtion riskejä. Tähän asti työ- ja elinkeinoministeriöltä on tarvittu suostumus toimenpiteille tappion rajoittamiseksi, kun tappion määrä ylittää 3,3 miljoonaa euroa. Jatkossa valtuutta ei rajattaisi yksityiskohtaisesti sitoumuksittain tai käyttökohteittain. Esityksessä myös toiminnan laintasoisista toimialarajoituksista ehdotetaan luovuttavan ja asia jäisi omistajaohjauksen ja yhtiön harkintaan. Valtion laissa säädetty vastuu laajentuisi myös yhtiön velkoihin ja muihin varainhallintaan ja riskiensuojauksiin liittyviin sopimuksiin. Kuten VTV korostaa, Finnvera-konserniin kohdistuvat lainsäädännölliset kontrollit vähenevät ja heikkenevät uudistuksessa merkittävästi. Yhtiön harjoittaman rahoitustoiminnan vaikutukset julkiseen talouteen voivat olla hyvin merkittävät, jos yhtiön rahoitusriskit realisoituvat odotettua suurempina. Ne voivat johtaa ainakin teoriassa yhtiön huomattavaan pääomitustarpeeseen valtion talousarvioon otettavista määrärahoista.

Eduskunnan budjettivallan toteutuminen tulee varmistaa

Perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää valtiontaloudesta eli käyttää budjettivaltaa. Perustuslain 82 §:n mukaan valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen, josta ilmenee uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärä. Valtiontakaus ja valtiontakuu voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Perustuslain 87 §:ssä säädetään talousarvion ulkopuolisista rahastoista. Lailla voidaan säätää valtion rahaston jättämisestä talousarvion ulkopuolelle, jos valtion pysyvän tehtävän hoitaminen sitä välttämättä edellyttää. Sitoumusten kokonaismäärä on todella huomattava ja niiden kohdentamisesta voitaisiin hallituksen esityksen mukaan tehdä merkittäviä päätöksiä pelkästään ministeriön ja yhtiön tasolla. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaan valtion erityisrahoitusyhtiön sitoumusten määrä saisi olla enintään 50 miljardia euroa, ja yhtiön varainhankintaa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen määrä saisi olla enintään 20 miljardia euroa. Pykälän 2 momentin mukaan valtion talousarviossa voitaisiin päättää yhtiön ja sen tytäryhtiöiden sitoumusten enimmäismäärien tarkemmasta jaottelusta. 

Sitoumusten kokonaismäärä on merkittävästi korkeampi kuin esimerkiksi EU:n rahoitusvälineisiin liittyvissä vastuissa, joiden vaikutusta eduskunnan budjettivaltaan ja valtion mahdollisuuteen selviytyä muista sitoumuksistaan perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan arvioinut. Ehdotettavat rahoitusvaltuudet ovat mittaluokaltaan erittäin suuret myös suhteessa valtion talousarvioon. Vuoden 2026 talousarvioesityksen kokonaissumma on 90,3 miljardia euroa. Vastuusitoumusten jo osittaisestakin realisoitumisesta voi syntyä valtiolle merkittäviä lisämenoja.

Talousvaliokunta esittää mietinnössään 6 §:n muuttamista siten, että 1 ja 2 momenteissa eriteltäisiin 50 miljardin kokonaisvaltuus kotimaan rahoituksen 10 miljardin, vientitakuiden ja muiden viennin rahoituksen vastuusitoumusten 40 miljardin valtuuteen. Näistä enintään 20 miljardia voi olla korkeariskistä erityisriskinoton valtuutta.

Lainaan, takaukseen ja takuuseen liittyvät vastuut ja riskit eroavat toisistaan, minkä vuoksi ne on myös perustuslain sääntelyssä erotettu toisistaan. Valtiosääntöoikeudellisesti ei ole riittävää, että perustuslain edellyttämä ja eduskunnan budjettivaltaa suojaava suostumus ilmaistaan laissa erityyppisten sitoumusten erittelemättömänä yhteissummana. Valtuutus on annettava erikseen lainanottoon, takauksiin ja takuisiin. 

Ehdotettava sääntelytapa tarkoittaa eduskunnan finanssi- ja budjettivallan käytön muuttumista nykyistä selvästi summaarisemmaksi. Ehdotus herättää kysymyksen siitä, miten turvataan eduskunnan asema ja mahdollisuus osallistua vastuusitoumuksia koskeviin päätöksiin eli miten eduskunnan asema ja osallistuminen turvataan riittävästi kaikissa tilanteissa päätettäessä valtiontaloudesta. Perustuslain valtiontaloussäännösten ilmentämiin keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että valtion menojen sitominen tavalla, joka rajoittaa eduskunnan harkintavaltaa vuotuisen talousarvion käsittelyssä, edellyttää eduskunnan ennalta antamaa suostumusta. Eduskunnan suostumus voidaan antaa valtuuttavan lain tai talousarviopäätöksen muodossa. Laintasoinen sääntely turvaa eduskunnan budjettivallan varmimmin ja se on lähtökohtana voimassa olevassa Finnvera-lainsäädännössä.

Perustuslakivaliokunnan esityksestä antaman lausunnon (PeVL 47/2025 vp) mukaan: ”1. lakiehdotuksen 6 §:n 2 momenttia tulee muuttaa joko siten, että valtuudesta säädetään huomattavasti tarkemmin, tai valtion talousarviossa päätetään vuosittain rahoitusvaltuuden kokonaismäärästä 6 §:n 1 momentin mukaisen ylärajan puitteissa ja päätöksen osana tällöin päätetään valtuuden jakautumisesta erilaisiin tarkoituksiin kunkin tarkoituksen riski huomioiden.”

Nyt 6 §:än talousvaliokunnan mietinnössä esitettävä tarkennus ei vastaa voimassa olevassa lainsäädännössä edellytettyä tarkkuutta eikä ole muutoinkaan perustuslakivaliokunnan edellyttämä ”huomattava tarkennus” hallituksen esitykseen nähden. Siksi on välttämätöntä, että sen lisäksi, mitä 6 §:n 1 ja 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, lisätään perustuslakivaliokunnan lausunnossa tarkoitetun mukaisesti 6 § 2 momenttiin seuraava eduskunnan budjettivallan turvaava vaatimus: ”Valtion talousarviossa päätetään yhtiön ja sen tytäryhtiöiden 1 momentin mukaisten sitoumusten enimmäismäärien tarkemmasta jaottelusta.” Esitys sisältyy vastalauseen muutosehdotuksiin.

Erityisriskinoton valtuuksien kahdeksan miljardin korotus tulee perustella

Kesäkuun 1. päivä tuli voimaan vientitakuulain (422/2001) muutos, jolla valtion erityisrahoitustoiminnan kaikkein riskipitoisimman rahoituksen eli ns. erityisriskinoton valtuus nostettiin 8 miljardista eurosta 12 miljardiin euroon. Pääosa erityisriskinotosta on alus- ja telakkatoimialan vastuita. Hallituksen esityksessä HE 23/2025 vp todettiin, että erityisriskinoton vastuumäärä oli esitystä helmikuussa 2025 annettaessa 3,7 miljardia. Kahdeksan miljardin valtuudesta oli siis käyttämättä 4,3 miljardia. Perusteluksi valtuuden nostolle esitettiin erityisesti tulevien risteilijäkauppojen tarpeet. Nyt valtion vuoden 2026 talousarviossa esitetään erityisriskinoton valtuuden nostamista edelleen 12:sta 20 miljardiin. Tiedossa ei ole, paljonko nykyisestä 12 miljardin valtuudesta on käyttämättä, mutta on selvää, että koko valtuus ei ole voinut tulla käyttöön. Valtuuden edellisestä korotuksesta on kulunut vain noin puoli vuotta. Valtuuden kahdeksan miljardin korotusta ei perustella valtion vuoden 2026 talousarvioehdotuksessa eikä tässä hallituksen esityksessä (HE 64/2025 vp). Eduskunnan ei ole perusteltua antaa talousarviossa tai lakimuutoksella uutta kahdeksan miljardin valtuutta ilman asianmukaisia perusteluja. Näin ollen 1. lakiehdotuksen 10 §:n ja 11 §:n mukainen erityisriskinoton valtuus tulee pitää nykyisellään. Tästä tulee säätää 6 § 1 momentissa, kuten vastalauseen muutosehdotuksessa esitetään.

Suomalaisen intressin määritelmää on täsmennettävä ulkomaisen halpatyön hyväksikäytön estämiseksi

Julkisessa vientitakuu- ja vienninrahoitustoiminnassa tulee ottaa huomioon, miten vientikauppa hyödyttää Suomen kansantaloutta eli miten ns. suomalainen intressi toteutuu. Suomalaisen intressin toteutuminen on edellytyksenä rahoituksen toteutumiselle. Finnveran tulee vienninrahoitustoiminnassaan noudattaa sitä sääntelevien lakien ohella OECD:n sopimuksia ja ehtoja. Kansainvälisen vientiluottosopimuksen ohella viennin rahoitusta sääntelevät myös mm. vastuullisuutta koskevat OECD:n ohjeet. 

Finnveran vientitakuut ja vientitakaukset sekä erityistakaukset olivat kesäkuun 2025 lopussa 22,2 miljardia. Tästä alus- ja telakkatoimialaan liittyneet vastuut olivat 51 prosenttia. Alus- ja telakkatoimialan työllistävä vaikutus on hyvin merkittävä. Alihankintaverkostoissa on jopa 1200 yritystä, jotka työllistävät kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Esimerkiksi Turun telakalla on päivittäin työssä useita tuhansia työntekijöitä, valtaosa heistä on alihankkijoiden palveluksessa. 

Suomalaisilla telakoilla, kuten muussakin teollisuudessa, rakennuksilla ja palveluissa, on vuosikausien ajan käytetty systemaattisesti hyväksi ulkomaista halpatyövoimaa. Finnveran rahoittaman alus- ja telakkatoimialan alihankintaverkostoissa paljastuu jatkuvasti vakavia ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttötapauksia. Tapauksilla on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ilmiö ei ole uusi eikä marginaalinen, vaan pitkään jatkunut ja laaja. Riittämätön valvonta paljastaa hyväksikäytöstä — lakien ja työehtosopimusten rikkomuksista — vain jäävuoren huipun. 

Rahoitettavan elinkeinotoiminnan tulisi olla yhteiskunnallisesti vastuullista. Rahoituksen vastineeksi on suomalaisen intressin toteuduttava ja tähän tulisi sisältyä myös ehdoton velvollisuus työehtojen polkemisen ja väärinkäytösten estämiseen. Yritysten, jotka ovat rahoituksen piirissä tulee noudattaa voimassa olevia työehtosopimuksia, huolehtia työsuojelusta ja työlainsäädännön noudattamisesta. Suomalaisen intressin toteutumisen varmistamiseksi ja Finnveran rahoituksien vastineeksi tulee edellyttää tinkimätöntä tilaajavastuun toteutumista ja väärinkäytösten, laittomuuksien ja halpatyön kitkemistä alihankintaverkostosta.

Alus- ja telakkatoimialalla laajalle levinneen ja jo vuosikymmeniä jatkuneen ulkomaisen halpatyövoiman hyväksi käyttäminen tulisi estää. Tästä syystä 1. laki ehdotuksen 8 § 2 momenttiin tulee lisätä vastalauseen muutosehdotuksen mukainen velvoite suomalaisten työehtojen noudattamisen varmistamisesta rahoitettavan elinkeinotoiminnan piirissä, mukaan lukien alihankintaverkostot.

Lakiesityksen 8 §:ssä säädettäisiin lakiesityksen perustelujen mukaan suomalaista intressiä koskevasta vaatimuksesta rahoituksen myöntämisen edellytyksenä nykyistä väljemmin ja yleisemmällä tasolla. Tämä ei ole hyväksyttävää. Muutos heikentää sääntelyn täsmällisyyttä ja ohjaavuutta. Suomalaisen intressin määrittelyä tulee päin vastoin täsmentää niin, että kymmenien miljardien vastuut hyödyttävät Suomen kansantaloutta, julkista taloutta ja suomalaista yhteiskuntaa ja suomalainen intressi toteutuu.

Ehdotus

Ponsiosa

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2.—6. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisina, 

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 6 ja 8 § muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset)ja

että hyväksytään kolme lausumaa. (Vastalauseen lausumaehdotukset)

Vastalauseen muutosehdotukset

1. Laki valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä.

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

6 §

Rahoitusvaltuudet

Yhtiön ja sen tytäryhtiöiden tarkoitettujen sitoumusten määrä saa olla enintään 50 miljardia euroa, josta: 

1) kotimaan rahoituksen lainojen, takausten ja muiden vastuusitoumusten valtuuden osuus on enintään 10 miljardia euroa; 

2) vientitakuiden valtuuden osuus on enintään 40 miljardia euroa; ja 

3) muiden vienninrahoituksen vastuusitoumusten valtuuden osuus on enintään 40 miljardia euroa. 

Kohtien 2 ja 3 mukaiset valtuudet eivät kuitenkaan saa olla yhteensä enempää kuin 40 miljardia euroa. Enintään Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 20 Poistoehdotus päättyyValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 12  Muutosehdotus päättyymiljardia euroa edellä 1, 2 ja 3 kohdissa tarkoitetuista valtuuksista voi olla 10 §:n ja 11 §:n mukaisissa menettelyissä päätettyä rahoitusta.

Yhtiön 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua varainhankintaa varten valtion antamien erillisten takaussitoumusten pääomien yhteismäärä saa olla enintään 20 miljardia euroa, josta lyhytaikaisten velkojen pääomien määrä saa olla enintään 3 miljardia euroa. Sen lisäksi yhtiöllä saa olla valtion vastuulla olevien velkojen pääomalle laskettavia korkoja ja riskien suojaamiseksi tarpeellinen määrä velkoihin liittyviä koronvaihto- ja valuutanvaihtosopimuksia ja muita vastaavia suojausjärjestelyjä. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Valtion talousarviossa päätetään yhtiön ja sen tytäryhtiöiden 1 momentin mukaisten sitoumusten enimmäismäärien tarkemmasta jaottelusta. Muutosehdotus päättyy

(3—4 mom. kuten TaVM)

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

8 §

Suomalainen intressi

(1 mom. kuten TavM)

Suomen taloudellisen kehityksen edistämistä arvioitaessa tulee ottaa huomioon rahoitusjärjestelyn myönteiset vaikutukset kansantalouteen, työllisyyteen, julkiseen talouteen, ympäristöön, rahoitettavaan toimintaan tai suomalaisen yrityksen toimintaedellytyksiin taikka muihin näihin rinnastettaviin seikkoihin. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Lisäksi rahoitettavaa elinkeinotoimintaa, alihankinta mukaan lukien, tulee arvioida työehtojen, työolosuhteiden ja muun yhteiskuntavastuun kannalta. Muutosehdotus päättyy

(3—4 mom. kuten TaVM)

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

Vastalauseen lausumaehdotukset

1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle esityksen valtion erityisrahoitustoimintaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta siten, että eduskunnalle perustuslaissa kuuluvaa valtaa päättää valtion varoista vahvistetaan. 

2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy viipymättä toimiin korkeariskisimmän eli ns. erityisriskinoton valtuuksien ja toteutuneiden vastuiden läpinäkyvyyden parantamiseksi, mukaan lukien kahdeksan miljardin euron valtuuden korotuksen perusteleminen eduskunnalle. 

3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy viipymättä toimiin sen varmistamiseksi, että valtion erityisrahoituksen piirissä toimivat yhtiöt — laivanrakennusteollisuudessa ja muilla toimialoilla — noudattavat lakeja- ja työehtosopimuksia alihankintaketjuissaan.

Helsingissä 4.12.2025

Johannes Yrttiaho (vas.)