Susia koskeva lakiesitys sivuuttaa EU-lainsäädännön ja estää metsästyksen oikeudellisen arvioinnin

Suomen Metsästäjäliitto on kehottanut ministeriötä sivuuttamaan EU-lainsäädännön

Eläinoikeusakatemia ry teki tietopyynnön koskien maa- ja metsätalousministeriön viestinvaihtoa metsästyksen etujärjestöjen kanssa. Tietopyyntö paljasti, että Suomen Metsästäjäliitto on patistanut ministeriötä sivuuttamaan EU-lainsäädännön – aivan kuten Ruotsikin on tehnyt. 

”Ruotsi on systemaattisesti metsästänyt susia vuosia, rajustikin kantaa leikaten, eikä komissio ole toiminut”, kirjoittaa Suomen Metsästäjäliiton edustaja ministeriölle. Metsästäjäliitto myös toteaa, että Suomella on ”täydet mahdollisuuden omaksua Ruotsin malli” paitsi susien, myös karhujen ja ilvesten kohdalla. Se kannustaa useaan otteeseen valitsemaan Ruotsin mallin – siitäkin huolimatta, että EU-komissio katsoo mallin olevan unionin tärkeimpien luonnonsuojelusäännösten vastainen.

Eläinoikeusakatemia ja Suomen eläinoikeusjuristit pitävät tilannetta huolestuttavana.

"Susia koskeva lakiesitys pitäisi torpata ja korvata lainvalmistelulla, jossa kuullaan tasapuolisesti myös luonnonsuojelunäkökulmia", huomauttaa Eläinoikeusakatemia ry:n toiminnanjohtaja Elisa Aaltola.

"Erityisen hälyttävää on, että Metsästäjäliitto on kannustanut EU-lainsäädännön sivuuttamiseen. EU-komissio on käynnistänyt kaksi rikkomusmenettelyä Ruotsin suurpetopolitiikasta, mikä kuvastaa nyt Suomeenkin ehdotettujen ratkaisujen oikeudenvastaisuutta”, jatkaa Suomen Eläinoikeusjuristit ry:n varapuheenjohtaja Anna Turkki.

Suotuisan suojelutason viitearvo on painettu keinotekoisesti alas, katsovat järjestöt

Suomessa suden suojelua koskeva lainsäädäntö pohjautuu Euroopan unionin luontodirektiiviin, joka edellyttää suden suotuisan suojelutason turvaamista. Tämä tarkoittaa, että lajin tulee olla pitkällä aikavälillä elinvoimainen omassa elinympäristössään. Suojeltujen lajien metsästäminen taas edellyttää sitä, ettei metsästys vaaranna suotuisaa suojelutasoa – myöskään silloin, kun laji ei suden tavoin enää kuulu tiukan suojelun piiriin. 

Suomessa suden suojelutason on aiemmin raportoitu olevan epäsuotuisa ja laji on Suomessa erittäin uhanalainen. Tänä syksynä Suomi on kuitenkin määrittänyt suotuisan suojelutason viitearvon vain 273 yksilöön, vastoin tieteellistä ymmärrystä ja Luonnonvarakeskuksen arvioita. Viitearvon määrittämisen näin matalaksi on mahdollistanut se, että tieteellisen tiedon sijaan arviossa on painotettu sosio-ekonomisia perusteita.

Suomen hallitus väittää susikannan tämän arvion pohjalta kestävän metsästystä. Luonnonvarakeskus on kuitenkin arvioinut, että susikannan geneettinen elinvoimaisuus edellyttäisi, että susia olisi Suomessa vähintään 560 yksilöä ja mieluusti selvästi enemmän. Kannan elinvoimaisuutta koskevan tutkitun tiedon valossa lakiesitys vaikuttaakin olevan vastoin EU-lainsäädännön vaadetta siitä, ettei metsästyksen tule vaarantaa suotuisaa suojelutasoa.

“Metsästäjien intresseille on annettu kohtuuttoman suuri painoarvo, mikä on johtanut suden suotuisan suojelun tason viitearvon keinotekoiseen alentamiseen. Susi on jo aiemmin metsästetty Suomesta lähes sukupuuttoon. Tällainen luonnon tietoinen köyhdyttäminen lajikadon aikana on järjenvastaista,” sanoo Turkki.

“Tieteellisen tiedon tulisi olla lajisuojeluun vaikuttavan lainsäädännön perusta. Nyt hallitus toimii tutkittua tietoa vastaan”, jatkaa Aaltola.

Valitusoikeuden poisto hämärtää rajaa laillisen ja lainvastaisen toiminnan välillä

Suomessa suden ja muiden suurpetojen metsästys on aiemmin järjestetty poikkeus- ja pyyntilupina. Paikalliset ympäristöjärjestöt ovat voineet valittaa näistä luvista, ja järjestöjen valitusten myötä luvista valtaosa on todettu perusteettomiksi. 

Valitukset ovat hiertäneet metsästäjien etujärjestöä. Suomessa onkin jo pitkään kaavailtu valitusoikeuden poistamista. Kotimaisella lainsäädäntömuutoksella se ei kuitenkaan onnistu, sillä kansalaisten oikeus valittaa ympäristöä koskevista päätöksistä on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin. 

Kiintiömetsästyksellä tämä ongelma kierretään niin, että metsästys ei perustu lupiin vaan asetuksella säädettäviin alueellisiin kiintiöihin, joista ei voi valittaa. Tämä tarkoittaa, etteivät tuomioistuimet pääse tutkimaan metsästyskäytäntöjen lainmukaisuutta. Uudistuksen ongelmallisuutta on nostanut esiin muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi.

““Metsästys ilman valitusoikeutta hämärtää rajan lainmukaisen ja lainvastaisen toiminnan välillä,” sanoo Anna Turkki. “Valitusoikeudessa on kyse jokaisen kansalaisen oikeudesta vaikuttaa ympäristöään koskeviin päätöksiin. Sen poistaminen vaarantaa luottamuksen viranomaistoimintaan ja luo tilaa yhteistä luontoamme köyhdyttävälle kulttuurille.”