EKP:n neuvosto esittää EU:n pankkisääntelyn yksinkertaistamista

EKP:n neuvosto tukee yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän (High-Level Task Force on Simplification) suosituksia, joita ovat muun muassa seuraavat:

• riskipainotettujen saamisten kehikon ja omavaraisuusastekehikon elementtien vähentäminen
• pienempien pankkien vakavaraisuuden valvontaan tarkoitetun järjestelmän käyttöönotto; järjestelmä olisi aiempaa huomattavasti yksinkertaisempi ja perustuisi olemassa olevaan järjestelmään
• eurooppalaisen ohjaus- ja hallintomekanismi perustaminen kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostamiseksi pääoman kokonaistasosta
• säästämis- ja investointiunionin – mukaan lukien pankkiunionin – viimeistely rajat ylittävän integraation edistämiseksi ja pääomamarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

Euroopan keskuspankki (EKP) on tänään julkaissut EKP:n neuvoston perustaman yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän suositukset, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa eurooppalaisten pankkien sääntely-, valvonta- ja raportointikehikkoa. EKP:n neuvosto tukee työryhmän ehdotuksia, ja seuraavaksi ehdotukset esitetään Euroopan komissiolle.

Ehdotusten tarkoituksena on yksinkertaistaa pankkien sääntelykehikkoa ja samalla ylläpitää Euroopan pankkijärjestelmän riskinkestävyyttä sekä varmistaa, että mikro- ja makrotason vakausvalvonta- ja kriisinratkaisuviranomaiset saavuttavat tavoitteensa tehokkaasti. Eurooppalaista pankkisääntelyä tulisi yhdenmukaistaa ja rahoitusmarkkinoiden integraatiota tulisi edistää. Kansainvälinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, ja Basel III -säännöstön täysimääräinen, oikea-aikainen ja tosiasiallinen toimeenpano tulisi varmistaa kaikilla lainkäyttöalueilla.

EKP:n kannustaa voimakkaasti viimeistelemään pankkiunionin sekä säästämis- ja investointiunionin kansallisen fragmentaation vähentämiseksi ja pääomamarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

Korkean tason työryhmä ehdottaa muun muassa pankkien eri pääomavaatimusten[1] yksinkertaistamista kahden muutoksen avulla. Ensinnäkin olemassa olevat pääomapuskurivaatimukset yhdistetään kahdeksi puskurivaatimukseksi: ei vapautettavissa oleva puskurivaatimus ja vapautettavissa oleva puskurivaatimus, joiden kokoa viranomaiset voivat pienentää suhdanteiden heiketessä.[2] Puskurivaatimusten yhdistämisen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että viranomaisten toimivalta säilyy muuttumattomana. Toiseksi omavaraisuusastekehikon elementtien lukumäärää vähennetään neljästä kahteen. Nämä elementit ovat 3 prosentin minimivaatimus ja yksi puskurivaatimus, joka voitaisiin asettaa nollaan prosenttiin pienempien pankkien osalta.

Pankkien pääomien laadun parantamiseksi EKP:n neuvosto ehdottaa, että valvontaviranomaisten tulisi tehostaa ensisijaisen lisäpääoman kykyä kattaa tappiota tilanteessa, jossa pankki toimii normaalisti. Tämä olisi Basel-säännöstön mukaista ja ylläpitäisi pankkien riskinkestävyyttä. Vaihtoehtoisesti muut kuin ydinpääoman ehtoiset elementit voitaisiin poistaa normaalitilanteiden pääomavaatimuksista, jos muutos ei vaaranna Basel-säännöstön noudattamista ja pääomaneutraliteettia.

EKP:n neuvosto ehdottaa, että suhteellisuusperiaatteen soveltamista tulisi lisätä merkittävästi EU:n pankkisääntelyssä. Tämä tulisi tehdä laajentamalla olemassa olevaa pienten pankkien sääntelykehikkoa[3] niin, että siihen otetaan mukaan lisää pankkeja ja pankkeihin sovellettavia sääntöjä yksinkertaistetaan varovaisesti ja yhdenmukaisesti.

Makrovakauskehikon yksinkertaistamiseksi EKP:n neuvosto suosittelee makrovakaustoimien automaattista vastavuoroista tunnustamista (resiprokaatio). Tämä takaa sen, että maassa sovellettava tietty makrovakauspoliittinen toimenpide koskee kaikkia kyseisessä maassa toimivia pankkeja.

Kaatumassa olevia pankkeja koskevan kehikon osalta EKP:n neuvosto suosittelee, että kaikkia pankkeja koskevat kriisinratkaisuvaatimukset saatetaan yhdenmukaisemmaksi maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittävien pankkien vaatimusten kanssa.[4] Tämä tulisi toteuttaa vähentämättä kaatumassa olevien pankkien tappioiden kattamiseen ja niiden pääomapohjan vahvistamiseen käytettävissä olevia tase-eriä. Näin varmistetaan, että EU on linjassa kansainvälisten standardien kanssa, ja samalla säännöistä saadaan aiempaa läpinäkyvämpiä ja ennustettavampia.

Yhdenmukaistamisen lisäämiseksi EKP:n neuvosto suosittelee, että EU:n pankkisääntelyssä siirrytään direktiiveistä suoraan sovellettaviin asetuksiin.

Valvonnan osalta EKP:n neuvosto suosittelee yhteisen sääntökirjan (Single Rulebook) loppuun saattamista ja toimilupia, hallinnointia ja lähipiirin kanssa käytäviä liiketoimia koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista, mikä vähentäisi monimutkaisuutta. Valvojille tulisi antaa enemmän liikkumavaraa esim. sen suhteen, miten usein pankkien sisäisiä malleja arvioidaan.

EKP:n neuvosto ehdottaa EU:n laajuisten stressitestien yksinkertaistamista siten, että testien menetelmiä ja kattavuutta virtaviivaistetaan ja testien tulokset saatetaan aiempaa hyödyllisemmiksi pankkijärjestelmälle ja yksittäisille pankeille. Näiden uudistettujen stressitestien tulokset parantaisivat osaltaan makro- ja mikrotason puskurivaatimusten yhteensovittamista.

EKP:n neuvosto ehdottaa, että sen vastuulle annetaan nykyisin puuttuvan kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostaminen pääoman tasosta pankkiunionissa ja maiden välisistä eroavuuksista. Tämä voitaisiin toteuttaa laajentamalla makrovakausfoorumin roolia, koska se tuo jo nyt yhteen EKP:n neuvoston ja valvontaelimen jäsenet. Tämä parantaisi mikro- ja makrotason makrovakausvälineiden asetantaan liittyvää koordinaatiota ja yhdenmukaisuutta maiden välillä.

Raportoinnin osalta EKP:n neuvosto ehdottaa, että Euroopan viranomaiset laajentavat keskinäistä tiedonjakoaan, jolloin pankit voisivat raportoida vain kerran. Tämä mahdollistaisi Euroopan tasolla täysin integroidun raportointijärjestelmän luomisen tilasto- vakavaraisuus- ja kriisinratkaisutarkoituksiin. Ihannetapauksessa työ tehtäisiin pankkien yhteisen raportointikomitean (Joint Bank Reporting Committee) alaisuudessa. Kaikki raportointivelvoitteet voitaisiin tarkistaa 3–5 vuoden välein niiden tarpeellisuuden varmistamiseksi. Pankit ja valvojat keskittyisivät tärkeään dataan ja sivuuttaisivat pienet raportointivirheet, kun käyttöön otettaisiin tietojen uudelleenlähetyspyyntöjä koskeva kynnysraja. Valvontatietojen ja julkistettavien tietojen konsolidointi vähentäisi raportointivaatimuksia edelleen, kun julkisesti annettavat tiedot (pilari 3:n mukaiset raportit) olisivat peräisin valvottaville raportoitavista tiedoista.

EKP aikoo esittää tämänpäiväisen raportin ehdotukset Euroopan komissiolle, joka valmistelee vuonna 2026 julkistettavaa pankkijärjestelmän tilaa käsittelevää raporttia.

EKP on julkaissut tänään myös raportin valvonnan virtaviivaistamisesta ja riskinkestävyyden turvaamisesta (”Streamlining supervision, safeguarding resilience”). Raportti käsittelee EKP:ssä käynnissä olevaa uudistusohjelmaa Euroopan pankkivalvonnan tehokkuuden, vaikuttavuuden ja riskiperusteisuuden lisäämiseksi. Raportissa kuvatut aloitteet muodostavat EKP:n pankkivalvonnan piirissä käynnissä olevan, nykyiseen lainsäädäntöön perustuvan työn. Aloitteet täydentävät EKP:n neuvoston suosituksia ja ne voidaan panna täytäntöön kokonaisuudessaan näistä suosituksista riippumatta.

EKP pitää tänään julkaistua Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) raporttia sen tehtävien yksinkertaistamisesta tervetulleena.

Taustatietoa

• Ks. myös tietosivu: Mikä oli yksinkertaistamista käsittelevä EKP:n korkean tason työryhmä?

Käännetty Suomen Pankissa.

[1] Pankkisääntelyn asettamat vaatimukset voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: vaatimukset, jotka turvaavat pankin toimintaedellytyksiä normaalitilanteessa (ns. going concern -vaatimukset), sekä vaatimukset, joiden tavoitteena on varmistaa pankin kyky kantaa tappioita ja vahvistaa sen pääomapohjaa, jos pankki on kaatumassa (ns. gone concern -vaatimukset). Kumpikin kehikko sisältää riskiperusteisia vaatimuksia, jotka perustuvat riskipainotettuihin saamisiin, sekä ei-riskiperusteisia vaatimuksia, jotka puolestaan perustuvat riskipainottamattomiin saamisiin. Tämän seurauksena pankeille syntyy monta vaatimuskokonaisuutta, ja jokainen niistä luokitellaan sovellettavaksi joko normaalitilanteissa tai tilanteissa, joissa toiminta ei jatku. Vaatimuskokonaisuudet luokitellaan myös joko riskiperusteisiksi tai ei-riskiperusteisiksi. Kaikki nämä vaatimuskokonaisuudet koostuvat erilaisista elementeistä eli tietyistä vähimmäis- ja puskurivaatimuksista.

[2] Uusi ei vapautettavissa oleva puskurivaatimus luotaisiin yhdistämällä kiinteä lisäpääomavaatimus ja maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia koskeva lisäpääomavaatimus tai muita rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia koskeva lisäpääomavaatimus, riippuen siitä, kumpi niistä on suurempi. Uusi vapautettava puskurivaatimus luotaisiin yhdistämällä muuttuva lisäpääomavaatimus ja rahoitusjärjestelmän rakenteellisten ominaisuuksien perusteella määrättävä lisäpääomavaatimus (ns. järjestelmäriskipuskurivaatimus). Pilarin 2 pääomaohjeistus, joka ei ole oikeudellisesti velvoittava, säilyisi erillisenä ja lisättäisiin vapautettavissa olevan puskurivaatimuksen päälle.

[3] EU:n pankkisääntely sisältää joukon suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevia määräyksiä, jotka koskevat myös pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia. Näitä laitoksia ovat pankit, jotka täyttävät tietyt kriteerit. Näitä ovat mm.: taseen yhteenlaskettu summa on alle 5 miljardia euroa ja laitoksilla ei ole kovinkaan paljon kaupankäyntivarastoon liittyvää toimintaa.

[4] EU:lla on kaksi gone concern -vaatimusten kehikkoa: kaikkiin pankkeihin sovellettava omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (MREL) ja maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin sovellettava kokonaistappionkattamiskyky (TLAC).