Säteilyturvakeskus kiittää sienestäjiä

Säteilyturvakeskus (STUK) järjesti heinäkuusta marraskuun loppuun asti kestäneen Sienet 2025 -kampanjan selvittääkseen ruokasienilajien radioaktiivisen cesiumin (Cs-137) pitoisuuksia ja pitoisuuseroja maan eri osissa ja eri sienilajeissa.

Laboratorionjohtaja Sinikka Virtanen STUKista toivoi kesäkuussa, että kampanjan avulla STUK saisi paljon näytteitä eri sienilajeista eri puolilta maata tutkittavaksi. Kampanjan päätyttyä hän voi todeta, että toive toteutui.

”Koska emme ole aikaisemmin tällaista kampanjaa järjestäneet, emme osanneet oikein ennustaa, kuinka paljon sieninäytteitä saisimme”, Sinikka Virtanen sanoo. ”Näytteitä tuli joka tapauksessa niin paljon, että kampanjan voi sanoa onnistuneen erinomaisen hyvin.” Laboratorionjohtaja Virtanen kiittääkin paitsi sienestäjiä, myös STUKin oman laboratorion työntekijöitä, jotka selvisivät ajoittain jopa ruuhkautuneesta sieniurakastaan erinomaisesti.

Tarkalleen STUK sai mitattavakseen 880 sieninäytettä. Sinikka Virtanen korostaa, että kampanjan onnistumisen kannalta ei ollut tärkeää vain näytteiden määrä, vaan erityisesti se, että näytteitä saatiin käytännössä koko Suomen alueelta, Ahvenanmaalta Inariin. Tärkeää oli myös se, että näytteitä saatiin monista sienilajeista. Etsitty radioaktiivinen aine eli cesiumin isotooppi 137 on peräisin Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta vuodelta 1986. Onnettomuudesta peräisinoleva laskeuman määrä vaihtelee alueellisesti ja tutkimuksen kannalta on tärkeää, että näytteitä saatiin erilaisilta laskeuma-alueilta.

Eniten näytteitä STUKiin tuli luonnollisesti suomalaisten suosikkisienistä, esimerkiksi keltavahveroista eli kantarelleista ja suppilovahveroista, mutta monesta muustakin lajista saatiin edustavat näytteet, joiden avulla radioaktiivisuuden määrää eri alueilla voidaan vertailla.

Koko maan ja alueiden tulokset valmistuvat keväällä

STUKin laboratoriossa mitataan vielä viimeisiä sieninäytteitä, joten kampanjan tulosten käsittely ja yhteenveto on vielä tekemättä. Tulokset kootaan ensi keväänä julkaistavaan raporttiin. Jo sitä ennen jokainen näytteitä lähettänyt saa tiedon omien sieniensä radioaktiivisudesta.

Sinikka Virtanen huomauttaa, että esimerkiksi tietoja yksittäisten kuntien tai muiden alueiden tuloksista ei ole vielä koottu. Joka tapauksessa mitattujen näytteiden mittaustulokset eivät ole paljastaneet mitään kovin yllättävää. Kuten aiemminkin on tiedetty, sienissä, kuten ylipäätään suomalaisissa luonnontuotteissa ei ole vaarallisia määriä radioaktiivisuutta.

STUK seuraa säännöllisesti ympäristön ja luonnontuotteiden radioaktiivisuutta. Sinikka Virtanen korostaa, että sienikampanjan ja kampanjaan osallistuneiden sienestäjien avulla on saatu päivitettyä tieto sienten radioaktiivisuudesta ajan tasalle, mikä ei olisi ollut mahdollista tässä laajuudessa pelkästään STUKin normaalin ympäristöseurannan perusteella.