Suomalaiset pojat saavat yhä useammin ADHD-diagnoosin perusterveydenhuollossa

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Suomessa vuosina 2001−2006 syntyneiden lasten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) diagnooseja: kuinka usein lapsi saa diagnoosin ja miten uusien diagnoosien määrä on muuttunut ajan kuluessa. Lisäksi selvitettiin, mitkä varhaiset riskitekijät lisäävät lapsen ADHD-diagnoosin saamisen todennäköisyyttä.

Tutkimusaineisto koostui vuosina 2001–2006 syntyneiden 341 632 lapsen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyntien diagnoositiedoista.

Pojista 6,4 % ja tytöistä 1,5 % oli saanut ADHD-diagnoosin siihen vuoteen mennessä, kun täyttivät 12 vuotta. Diagnoosi asetetaan keskimäärin 8 vuoden iässä.

Perusterveydenhuollossa asetettujen ADHD-diagnoosien osuus verrattuna erikoissairaanhoidon diagnooseihin kasvoi ajan myötä. Perusterveydenhuollon diagnooseja on tallennettu rekistereihin vasta vuodesta 2011 eteenpäin. ADHD-diagnoosien määrä kasvoi kuitenkin jo tarkastellessa pelkkiä erikoissairaanhoidon diagnooseja ja niitä lapsia, joista oli kaikki perusterveydenhuollon tiedot.

Syyt diagnoosien määrän lisääntymiseen moninaisia

Äidin psyykkiset sairaudet raskauden ja lapsen varhaisten elinvuosien aikana, raskausajan tupakointi ja se, ettei äiti ollut parisuhteessa, olivat yhteydessä lapsen suurempaan todennäköisyyteen saada ADHD-diagnoosi lapsuusiässä, erityisesti jos lapsi oli alle 8-vuotias. Nämä riskitekijät eivät lisääntyneet ajan kuluessa, mutta äitien psyykkisten häiriöiden diagnooseissa oli lievää nousua.

– ADHD-diagnoosien määrän lisääntymisen syyt ovat todennäköisesti moninaisia, ja voivat liittyä esimerkiksi parempaan tietoisuuteen ADHD:sta ja psyykkisistä häiriöistä, ympäristön ja yksilön ominaisuuksien välisen epäsuhdan kasvuun sekä lisääntyneeseen terveydenhuollon palveluihin hakeutumisen ja käytäntöjen muuttumiseen, kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marika Leppänen.

ADHD-diagnoosien asettamisessa on myös lapsuusiässä selvä sukupuoliero, kun vuosi vuodelta yhä useampi poika saa ADHD-diagnoosin, mutta tyttöjen ADHD-diagnoosit viivästyvät usein nuoruusikään.

– Tämä voi liittyä siihen, että tyttöjen oirekuva ei aina ole tyypillinen, eikä sisällä esimerkiksi merkittävästi hyperaktiivisuutta, minkä vuoksi häiriötä voi olla vaikeampi tunnistaa lapsuusiässä ulospäin näkyvän käytöksen avulla, tutkija pohtii.

Tutkimuksen tulokset puoltavat sitä, että lasten, nuorten ja perheiden terveyspalveluiden tarjoajien tulisi turvata riittävät resurssit ja osaaminen lapsen oireiden arvioihin, jotta perheen kokonaiskuormitusta, muiden häiriöiden mahdollisuutta ja epäselviä oirekuvia saadaan riittävän hyvin tutkittua yli- tai alidiagnostiikan välttämiseksi ja oikeanlaisen avun löytämiseksi. Perusterveydenhuollon lisääntynyttä roolia ADHD-diagnostiikassa ja -hoidossa olisi myös tärkeä tutkia lisää lasten hoidon laadun kehittämiseksi.

Tutkimus toteutettiin Sosiaali– ja terveysministeriön tukemassa NEPSOS-hankkeessa.

Tutkimusartikkeli on julkaistu JCPP Advances -lehdessä 12.11.2025.