Jessi Jokelainen: Orpon hallitus on epäonnistunut taloudenpidossa, vasemmistoliitto tarjoaa kestävän ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon

– Vajaassa kolmessa vuodessa suomalaisen yhteiskunnan turvaverkot on leikattu niin reikäisiksi, ettei niitä enää tunnista kuuluvaksi hyvinvointivaltiolle, Jokelainen sanoi.

Jokelainen muistutti, että hallitus tavoitteli 100 000 uutta työllistä.

– Sen sijaan Suomen työttömyysluvut rikkovat ennätyksiä ja meillä vallitsee pahempi työttömyyskriisi kuin finanssikriisin, eurokriisin tai edes koronan aikana − pahin työttömyys sitten lama-ajan, Jokelainen sanoi.

Jokelainen alleviivasi, että työntekijöiden kyykyttäminen ei ole tuonut luvattuja työpaikkoja.

– Sosiaaliturvan leikkaamista ja “työmarkkinauudistuksiksi” naamioituja työntekijöiden oikeuksien heikennyksiä on nimitetty työllisyystoimiksi. Leikkaukset ovat syöneet ostovoimaa ja heikentäneet kysyntää, mutta luvattuja työpaikkoja ei näy.

Jokelaisen mielestä vasemmistoliiton vaihtoehdossa ei tyydytä sukupolvet ylittävään talouskuripolitiikkaan vaan jaetaan resursseja tasaisemmin.

– Me sopeuttaisimme verottamalla miljonäärejä sekä karsimalla yritystuista ja tukkimalla osinkoverotuksen porsaanreikiä. Me tekisimme tämän suhdannetilanne huomioiden – siis siten, mikä on kestävän taloudenhoidon kannalta järkevää, Jokelainen sanoi.

Vasemmistoliitto panostaisi terveydenhuoltoon ja takaisi kaikille pääsyn hoitoon 7 vuorokauden kuluessa, takaisi jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuden työhön työtakuulla sekä tekisi panostuksia pienyrittäjyyteen, pieni- ja keskituloisten ostovoimaan sekä köyhyyden torjumiseen.

– Me emme silppuaisi hyvinvointivaltion turvaverkkoja kappaleiksi vaan vahvistaisimme niitä, jotta kukaan ei pääse putoamaan läpi.

---

Kansanedustaja Jessi Jokelaisen pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Vuodenvaihteen ja juhlapyhien lähestyessä on aika hiljentyä läheisten, yhteisen ajan ja levon äärelle. Monien suomalaisten lepoa ja rauhaa kuitenkin häiritsee huoli siitä, miten selvitä juhlapyhien yli − miten ylipäätään selvitä seuraavaan viikkoon tai huomiseen päivään. Tuo huoli on aina läsnä jonkun elämässä, mutta tässä vaiheessa on kiistatonta ja täysin selvää, että Orpon hallituksen valinnat ovat kasvattaneet tuota joukkoa.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia niistä, joiden pärjäämisen edellytykset horjuvat. Vajaassa kolmessa vuodessa suomalaisen yhteiskunnan turvaverkot on kuitenkin leikattu niin reikäisiksi, ettei niitä enää tunnista kuuluvaksi hyvinvointivaltiolle.

Arvoisa puhemies,

Hallitus lupasi meille 100 000 uutta työllistä. Tuon sijaan Suomen työttömyysluvut rikkovat ennätyksiä ja meillä vallitsee pahempi työttömyyskriisi kuin finanssikriisin, eurokriisin tai edes koronan aikana − pahin työttömyys sitten lama-ajan.

Sosiaaliturvan leikkaamista ja “työmarkkinauudistuksiksi” naamioituja työntekijöiden oikeuksien heikennyksiä on nimitetty työllisyystoimiksi. Leikkaukset ovat syöneet ostovoimaa ja heikentäneet kysyntää, mutta luvattuja työpaikkoja ei näy.

Arvoisa puhemies,

Tämä hallituskausi tulee lisäämään köyhien määrää Suomessa 124 tuhannella. Heistä 31 000 on lapsia. 

Jokaisen luvun takana on ihminen, jonka elämästä tulee jatkuvaa sinnittelyä, elämistä kädestä suuhun. Jokaisen luvun takana on valtava määrä inhimillistä kärsimystä, joka olisi vältettävissä.

Orpon hallituksen lapsiystävällinen Suomi valitsee olla hyödyntämättä sitä tutkittua tietoa, jota meillä on lama-ajan lasten kokemuksista ja elinolosuhteista vielä aikuisenakin. Tiedämme, että lapsena koettu köyhyys altistaa mielenterveysongelmille, sairastumiselle, yleisen resilienssin heikentymiselle ja ylisukupolviselle köyhyydelle.

Hallitus alituiseen muistuttaa, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja että lapsiköyhyyttä torjutaan parhaiten vanhempien työllistymisellä. Missä nuo työpaikat siis ovat, hallitus? Eikö työpaikkojen puuttuessa siis kuuluisi panostaa muihin keinoihin, joilla torjutaan köyhyyttä?

Sosiaaliturvan leikkaukset heikossa työllisyystilanteessa eivät ole silkka hetkellinen kupru hyvinvointivaltiossa ja tilapäinen uhraus valtion talouden eteen.

Näillä päätöksillä hallitus paitsi altistaa nykyiset lapsemme köyhyydelle ja sen seurauksille, myös tilaa samaa kohtaloa tulevillekin sukupolville − niille, joiden kuuluisi rakentaa tulevaisuuden Suomea.

Arvoisa puhemies, jotta Orpon hallituksen perintö ei jäisi turhan ohueksi, hallitus haluaa painostaa tulevatkin hallitukset noudattamaan äärimmäistä talouskuria velkajarrun ehdoilla. Velkajarrun mekanismit sopivat heikosti yhteen sen kanssa, mikä kulloinkin olisi suhdannepoliittisesti järkevää. Tämä pahimmillaan johtaa leikkausten kierteeseen, joka paitsi heikentää velkakestävyyttä, myös on hyvinvointivaltiolle tuhoisaa.

Leikkaamisesta puhutaan “vastuullisena taloudenhoitona”. Mutta sitäkö todella on vastuu, että lapsillemme rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kunkin on pärjättävä omillaan? Sitäkö on vastuu, että valtio irtisanoutuu omasta vastuustaan ja siirtää sen kaikkein heikoimmin pärjäävien harteille? 

Sitäkö on vastuu, että taloutta hoidetaan jättämällä vanhukset heitteille, romuttamalla sosiaaliturva ja estämällä sairailta ihmisiltä pääsy hoitoon − ja väittämällä, että muuta vaihtoehtoa ei ole.

Arvoisa puhemies,

Suomen velkaantumisella näytti olevan väliä oikeistohallitukselle vain silloin, kun sitä saattoi käyttää poliittisena lyömäaseena edellistä hallitusta kohtaan. Mutta nyt, vastuunoton hetkillä, velka onkin niin väistämätöntä, että sillä voidaan vaikkapa rahoittaa kaikista rikkaimpien suomalaisten veronkevennykset. Hallitus kyllä tietää, että velkasuhde ei taitu kestävästi sosiaaliturvasta tai sote-palveluista leikkaamalla, mutta näin on silti valittu toimia − siis vastoin suhdannepoliittisia perusperiaatteita ja yleistä inhimillisyyttä.

Suomen talouden suurimmat haasteet ovat kysynnän puute, puolustusmenojen kasvu ja väestön ikääntyminen. Selvää luulisi olevan, että noita rakenteellisia ongelmia ei ratkaista leikkaamalla ostovoimasta ja hoivaan tarvittavista resursseista. Yhteiskuntamme tila vaatii laajoja panostuksia hyvinvointiin, mutta tämän hallituksen arvomaailmassa sitä on tarjolla vain niille, jotka kykenevät itse sen itselleen takaamaan.

Meidän on uskallettava keskustella yhteiskunnasta, jonka keskeisimpiä toimintoja ovat hoiva, kasvatus ja huolenpito, sekä noiden rahallinen ja inhimillinen arvo. Haluatteko te, hallitus, todella sellaisen yhteiskunnan, jossa valtion tase näyttää hyvältä, mutta jonka kansalaiset on ajettu kahteen kerrokseen ja siten köyhyyteen, rikollisuuteen ja matkojen päähän siitä hyvinvointiyhteiskunnasta, jonka olemme saaneet tuntea?

Haluatteko te todella sellaista todellisuutta, jossa numeroilla on enemmän merkitystä kuin iäkkäillä läheisillämme, koulua käyvillä lapsillamme tai yleisesti ihmisyydellämme? Mitä varten me käymme poliittisia taisteluita, jollemme ihmisyyden arvon eteen?

Arvoisa puhemies,

Joistakin asioista meidän kaikkien on tulevaisuudessa tingittävä, mikäli haluamme säilyttää elämisen edellytykset koko maailmassa. 

Noiden edellytysten ja hyvän elämän eteen vasemmisto on valmis tekemään töitä. Meidän vaihtoehdossamme ei tyydytä sukupolvet ylittävään talouskuripolitiikkaan vaan jaetaan resurssit niin, että kaikille taataan mahdollisuudet perustarpeisiin ja tasapainoisen arjen rakentamiseen. Me emme vastuuttaisi kaikkein pienituloisimpia valtion alijäämän korjaamisesta vaan ottaisimme resurssit sieltä, missä niitä eniten on, kenenkään perustarpeiden jäämättä täyttymättä.

Me sopeuttaisimme verottamalla miljonäärejä sekä karsimalla yritystuista ja tukkimalla osinkoverotuksen porsaanreikiä. Me tekisimme tämän suhdannetilanne huomioiden – siis siten, mikä on kestävän taloudenhoidon kannalta järkevää. Me emme tyydy lyhyen aikavälin hätäratkaisuihin, me tavoittelemme kauaskantoista talouskestävyyttä, jolla turvataan kaikkien ihmisten hyvinvointi.

Me panostaisimme terveydenhuoltoon ja takaisimme kaikille pääsyn hoitoon 7 vuorokauden kuluessa. Me takaisimme jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuden työhön työtakuulla. Me tekisimme panostuksia pienyrittäjyyteen, pieni- ja keskituloisten ostovoimaan sekä köyhyyden torjumiseen. Me emme silppuaisi hyvinvointivaltion turvaverkkoja kappaleiksi vaan vahvistaisimme niitä, jotta kukaan ei pääse putoamaan läpi.

Me tarjoaisimme ihmisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen aidoilla, konkreettisilla toimilla, sillä politiikka on panostuksia ihmisten todelliseen arkeen − ei juhlapuheita, jotka tekojen edessä jäävät tyhjää täyteen.