Tela-blogi: Voidaanko ”YEL-möykkyä” valaa enää uusiksi?

Miksi YEL-möykky on haasteellinen?

Yrittäjäeläkkeiden kehittämisessä ei ole hallitusten vaihtuessa ollut pitkäjänteistä linjaa. Yrittäjät odottavat käynnissä olevaltakin uudistustyöltä paljon, mutta näkemykset työtulon määrittelyn muuttamisesta vaihtelevat: esimerkiksi Suomen Yrittäjät ja Mikroyrittäjät MYRY ovat eri kannoilla.

Yrittäjyys on nykyään hyvin monimuotoista. Työmarkkinat ovat muuttuneet pysyvästi myös Suomessa, ja esimerkiksi kasvavat alustatyön muodot jäävät usein eläkevakuuttamisen ulkopuolelle työtulon korkean alarajan vuoksi. Ylipäänsä on pohdittava, miten rajalliset resurssit yrittäjyyden helpottamiseen tulisi kohdentaa: missä yrittämisen vaiheessa olevat yrittäjät hyötyisivät niistä eniten, millä tavoin ja millä perustein.

Jokainen yrittäjä arvioi eläketurvaa omasta näkökulmastaan, mutta se ei voi mukautua kaikkiin toiveisiin, eikä sitä voi käyttää yritystukena, johon on olemassa omat välineensä. Niin sanottu alivakuuttaminen ei ole pelkästään yksilön ongelma, vaan sillä voi olla myös markkinavaikutuksia. Mikäli työn teettämisen kustannukset muodostuvat tämän seurauksena alemmiksi kuin palkkatyönä teetettynä, kilpailuasetelma voi vääristyä. Eläkemaksut eivät saisi vääristää työn hintaa. 

Radikaalien muutosten rajoitteena on myös YEL:n tulojen ja menojen epäsuhta, joka kasvattaa valtiontuen YEL-järjestelmään tänä vuonna jo noin 600 miljoonan euroon. Kaikista julkisen talouden sektoreista juuri valtiontaloudessa rahoitushaasteet ovat suurimmat, mikä vaikeuttaa jo EU:n yhteisten taloussääntöjenkin noudattamista.

Ansioilla vakuuttamisella valoa kohti

On selvää, että yrittäjäeläkkeissä on isoja valuvikoja, kuten työtulon jäykkyys ja rahastoinnin puuttuminen. Näistä työtulokysymys on mahdollista korjata lyhyelläkin aikavälillä, kun YEL:n rahastointi vaatisi useamman hallituskauden projektin ja kansallisen tahtotilan.

Todellisiin ansioihin pohjautuva yrittäjän työeläkemaksu olisi läpinäkyvä, helposti ymmärrettävä ja myös joustava, sillä eläkemaksu seuraisi automaattisesti yrittäjän todellista ansiokehitystä. Todellisilla ansioilla vakuuttaminen yksinkertaistaisi YEL:n hallintoa sekä yrittäjien että työeläkevakuuttajien näkökulmasta.

Eläketurvakeskuksen tuoreen tilastokatsauksen (aineisto vuodelta 2022) mukaan pienituloisten yrittäjien nykyinen laskennallinen YEL-työtulo on jopa korkeampi kuin heidän ansiotulonsa. Samaan aikaan suurella osalla varsinkin suurituloisista yrittäjistä YEL-maksut ovat kuitenkin liian pieniä suhteessa todellisiin tuloihin.

Jos YEL-työtulo perustuisi todellisiin ansiotuloihin, se todennäköisesti vaihtelisi suhdannetilanteen mukaan. Tämä voisi tuoda yrittäjille helpotusta esimerkiksi matalasuhdanteessa, jolloin ansiot ovat monesti pienemmät.

Hybridimalli ei ole unelma, mutta se voisi olla parempi maailma

Yksi vaihtoehto olisi jakaa yrittäjät kahteen ryhmään, jossa todellisiin ansioihin perustuva työtulo ja nykyinen laskennallinen YEL-työtulo toimisivat rinnakkain. Tällaista hybridimallia Rantalakin ehdotti. Kyse on oikeastaan siitä, millainen ja kuinka suuri joukko yrittäjiä halutaan ansioiden piiriin.

Rantalan hybridimalli olisi kokonaisuudessaan nostanut pitkällä aikavälillä yrittäjien maksamia maksuja. Mikäli siirtyminen ansioihin perustuvaan vakuuttamiseen toteutetaan ainoastaan hyvin matalalla tulorajalla, YEL:n maksutulo voisi jopa pienentyä ilman muita muutoksia. Tämä puolestaan lisäisi valtiontukea YEL-järjestelmään.

Työeläkkeiden ja muunkin sosiaaliturvan perusteena olevan YEL-työtulon pitäisi työeläkevakuuttajien mielestä määräytyä merkittävällä osalla yrittäjistä joustavasti todellisten ansiotulojen mukaan. Todellisiin ansioihin perustuva vakuuttaminen voisi ainakin aluksi koskea pieni- ja keskituloisia yrittäjiä. 

Orpon hallituksen uudistus ei saa rapauttaa YEL:n maksutuloa, joka veisi pohjaa pois rahastoinnin aloittamiselta. Se on kuitenkin ainoa keino valtion talouden näkökulmasta saada YEL:n rahoitus tulevaisuudessa kestävämmälle pohjalle.

Olisi poikkeuksellista, mikäli tuleva YEL-uudistus toimisi eri suuntaan kuin hallituksen tilaama, julkisen talouden kestävyysvajeen pienentämiseen tähtäävä TyEL-uudistus, ja  sen sijaan lisäisi YEL:n alijäämää sekä valtiontuen tarvetta.

Palkansaajien TyEL-maksuun nähden 11 kertaisen YEL:n alarajan alentaminen ei näytä kiinnostavan päättäjiä, vaikka se voisi mahdollistaa YEL-työtuloon kaivattuja helpotuksia toisaalla. Alarajan madaltaminen tulisi erottaa aloittavan yrittäjän huojennuksesta, ja sitä pitäisi muutenkin arvioida osana siirtymistä todellisilla ansioilla perustuvaan vakuuttamiseen, ei nykyisen laskennallisen työtulomallin näkökulmasta. Laaja maksupohja on yleensä keskeinen tekijä erilaisten etuuksien rahoituksen kestävyyden varmistamisessa.

*** 

TELAN YEL-TEESIT

Yrittäjien eläkejärjestelmää tulee kehittää pitkäjänteisesti ja harkiten. Ohessa tiivistetysti Telan näkemyksiä YEL:n uudistamiseen.

1/5 Eläkemaksun pitäisi määräytyä merkittävällä osalla yrittäjistä joustavasti todellisten ansiotulojen mukaan

Todellisiin ansioihin pohjautuva työeläkemaksu olisi läpinäkyvä, helposti ymmärrettävä ja myös joustava, sillä eläkemaksu seuraisi automaattisesti yrittäjän todellista ansiokehitystä. Kyse on hallinnollisesta yksinkertaisuudesta niin yrittäjille kuin työeläkevakuuttajille.

2/5 Realismia on, että yrittäjät jaettaisiin kahteen joukkoon, joista osa jatkaisi ainakin alkuun vanhalla työtulon mukaan vakuuttamisella (=hybridimalli)

Hybridimallissa todellisiin ansioihin perustuva työtulo ja nykyinen laskennallinen YEL-työtulo toimisivat rinnakkain. Se olisi hyvä askel kohti ansiopohjaisuutta, jos suoraan ansiopohjaiseen malliin siirtyminen on liian iso muutos kerralla. Selvityshenkilö Rantalan ehdottamassa hybridimallissa ansiopohjaista työtuloa sovellettaisiin alle 35 000 euron työtuloilla, ja muut olisivat laskennallisen työtulon piirissä. Näin myös ne yrittäjät, jotka saavat yrityksestä muita tuloja kuin ansiotuloja, pysyisivät vakuutettuina.

Mahdollisen hybridimallin tulisi olla toimiva yrittäjien, toimeenpanon ja eläkejärjestelmän perusperiaatteiden näkökulmasta. Vakuutusmaksun perusteena olevan mallin valinta yrittäjän toimesta sopii huonosti yhteen näiden edellytysten kanssa. Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta keskeistä on myös, että yrittäjän eläkemaksun ja -kertymän perusta ei ole millään tapaa valinnanvarainen.

3/5 YEL-työtulolaskuria tulisi selkeyttää ja viedä sen parametrit lainsäädäntöön 

Näin sekä yrittäjien että toimeenpanijoiden hallinnollinen taakka kevenisi.

4/5 YEL:n alarajaa laskettava – se parantaa pienituloisen yrittäjän työeläketurvaa

YEL-maksun alaraja on tällä hetkellä vuositasolla 11 kertaa korkeampi kuin palkansaajien TyEL-maksun raja. Työeläkevakuuttajat kannattavat YEL:n alarajan laskemista, sillä työnteon eri muotojen tulee olla samalla viivalla myös eläkevakuuttamisen osalta. Kyse on myös kilpailun tasapuolisuudesta yrittäjänä ja työntekijänä teetetyn työn välillä sekä myös keskenään erilaisten yrittäjien välillä.

Alarajan laskeminen myös parantaa pienituloisen yrittäjän työeläketurvaa.

5/5 Rahastoinnin aloittaminen selvitettävä

Yrittäjien eläkemaksuista ei ole kerätty rahastoja. Siis toisin kuin työntekijöiden eläkemaksuista on vuosikymmeniä tehty. Ainoa kestävä ratkaisu yrittäjäeläkkeiden rahoitusongelmaan on aloittaa rahastointi.

Sen sijaan, että yritettäisiin löytää kerralla suuri könttäsumma, rahastoja voitaisiin kartuttaa vähitellen ajassa. Mahdollisia rahoituskanavia voivat olla yrittäjien maksut, valtion tuki ja eläkevakuuttajien velkavipu. Paras tapa toteuttaa rahastointi olisi tehdä se yksilökohtaisesti, kuten TyEL-järjestelmässä. Mutta muiden eläkejärjestelmien varoja ei voi sekoittaa YEL:n rahastoinnin aloittamiseen.

Rahastoinnin aloittaminen vaatii enemmän aikaa ja suunnittelua kuin käsillä oleva YEL-maksun uudistus. Työ olisikin syytä käynnistää laajemmalla selvityksellä asiasta.