Väitös: Rahapeliriippuvuus näkyy aivojen neurobiologisina muutoksina

Rahapeliriippuvuus on sairaus, jossa pelaaminen karkaa hallinnasta ja aiheuttaa haittaa henkilön hyvinvoinnille, ihmissuhteille ja/tai arjessa selviytymiselle. Maailmanlaajuisesti noin 1–2 prosenttia aikuisista kärsii rahapeliriippuvuudesta. Sillä on useita samankaltaisuuksia päihderiippuvuuksien kanssa, minkä vuoksi se on ensimmäinen käyttäytymiseen liittyvä riippuvuus, joka on virallisesti tunnustettu kansainvälisissä tautiluokituksissa.

Väitöskirjatutkija Albert Bellmunt Gil tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan rahapeliriippuvuuteen liittyviä aivomuutoksia, jotka voivat auttaa ymmärtämään, miksi pelaaminen jatkuu vakavista kielteisistä seurauksista huolimatta.

Tutkimuksessa keskityttiin itsehillintää, päätöksentekoa ja palkitsemistoimintoja sääteleviin otsalohkoon ja aivojuovioon. Tutkimus tehtiin kahdella erillisellä aineistolla, joihin kuului rahapeliriippuvaisia ja terveitä verrokkiryhmän osallistujia. Tutkimuksessa käytettiin useita aivojen kuvantamistekniikoita, joilla mitattiin aivojen rakennetta, toimintaa ja kemiallista signalointia.

Muutoksia aivojen kontrolli- ja palkkiojärjestelmissä

Tulokset osoittivat, että peliongelma liittyy häiriöihin frontostriataalisissa verkostoissa, eli otsalohkon ja aivokuoren alaisten alueiden välisissä yhteyksissä.

– Erityisesti dorsolateraalisen etuotsalohkon kuorikerroksen ja aivojen tärkeimmän palkitsemisalueen, nucleus accumbensin, väliset yhteydet olivat normaalia heikommat, mikä voi vaikeuttaa rahapelaamisen lopettamista, kun halu pelata herää, Bellmunt Gil sanoo.

Terveisiin vapaaehtoisiin verrattuna rahapeliriippuvaisilla ihmisillä oli myös voimakkaampi aivovaste rahapelaamiseen liittyviin ärsykkeisiin dorsaalisessa aivojuoviossa, mikä vastaa aiempia havaintoja päihderiippuvaisten ihmisten vasteista päihteiden käyttöön liittyviin ärsykkeisiin.

Epänormaali frontostriataalinen yhteys liittyi aivojen serotoniinitoimintaan ja ärsykereagoivuus opioiditoimintaan.

– Rahapeliongelmaisten aivoissa oli myös rakenteellisia poikkeavuuksia frontostriataalisissa verkostoissa, mikä voi tarkoittaa alttiutta uhkapeliongelman kehittymiselle tai johtua pitkäaikaisesta liiallisesta rahapelaamisesta, Bellmunt Gil selittää.

Kohti kohdennetumpia hoitoja

Tulokset tarjoavat biologista näyttöä, joka voi tulevaisuudessa auttaa kehittämään kohdennetumpia hoitomenetelmiä.

– Tuloksissa esimerkiksi korostuu aivoalueet, joihin kohdistetaan jo hoitoja muissa sairauksissa, kuten masennuksen transkraniaalisessa magneettistimulaatiohoitossa, jossa käytetään magneettipulsseja vaikuttamaan aivojen toimintaan. Tässä tutkimuksessa tunnistettu frontostriataalinen verkosto on potentiaalinen kohde ei-invasiiviselle aivostimulaatiolle peliongelman hoidossa, Bellmunt Gil selittää.

Lisäksi serotoniini- ja opioidireseptorien toimintaan liittyvät tulokset viittaavat siihen, että lääkehoidon kohdistaminen näihin välittäjäaineisiin voisi olla hyödyllistä. Näiden hypoteesien testaamiseksi tarvitaan kuitenkin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia.

– Tuloksemme osoittavat, että rahapeliriippuvuus liittyy mitattaviin muutoksiin kontrollia, palkitsemista ja tapoja säätelevillä aivoalueilla. Näiden aivomekanismien ymmärtäminen voi auttaa vähentämään stigmaa ja tukea tehokkaampien hoitomenetelmien kehittämistä, tutkija sanoo.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset vahvistavatkin ajatusta, että rahapeliriippuvuudessa ei ole kyse tahdonvoimasta, vaan muutoksista aivojen toiminnassa ja rakenteessa. Näiden aivomekanismien parempi ymmärtäminen voi tukea parempaa ennaltaehkäisyä, tehokkaampia hoitoja ja myötätuntoisempaa suhtautumista rahapeliriippuvaisiin ihmisiin.

Väitöstilaisuus perjantaina 16. tammikuuta

MSc Albert Bellmunt Gil esittää väitöskirjansa “Neurobiological correlates of gambling disorder: A multimodal brain imaging approach” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16.1.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3, Assistentinkatu 7, Turku).

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Ruth J. van Holst (Amsterdamin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena professori Juho Joutsa (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliiniset neurotieteet.