Avoin vuoropuhelu viranomaisten ja järjestöjen välillä voisi purkaa ympäristökiistojen vastakkainasetteluja

Ympäristöliike nousi Suomessa 1960–1970-luvuilla esiin tapauksissa, joissa toiminnan kohteena oli usein konkreettinen paikka ja rajattu ympäristöuhka. Yksi tunnettu esimerkki on vuoden 1979 Koijärvi-liike, jossa aktivistit pyrkivät estämään arvokkaan lintujärven kuivattamisen. Terhi Raikkaan julkisoikeuden väitöstutkimus osoittaa, että nykyiset ympäristöjärjestöt toimivat aivan toisenlaisessa todellisuudessa.

– Ympäristöjärjestöt joutuvat nyt vastaamaan haasteisiin, jotka ovat ilmastokriisin ja luontokadon myötä laajempia ja monimutkaisempia kuin aiemmin. Osallistavan ja keskustelevan demokratian kehitys on avannut niille uusia vaikutuskanavia, Raikas kertoo.

Julkisessa keskustelussa ympäristöjärjestöjen toiminta nousee esille lähinnä kansalaistottelemattomuuden kautta. Erityisesti Elokapinan kadunvaltaukset ovat muokanneet käsitystä siitä, mitä ympäristöaktivismi on.

– Elokapina saa mediassa paljon huomiota, mutta se on vain yksi vaikuttamisen muoto muiden joukossa. On tärkeää, ettei kansalaistottelemattomuus peitä näkyvistä järjestöjen muuta asiantuntijatyötä ja virallista vaikuttamista, Raikas muistuttaa.

Viranomaisten asenteet vaihtelevat

Raikas haastatteli tutkimusta varten sekä aktivisteja että viranomaisia. Järjestöjen käytännön osallistumismahdollisuudet riippuvat yhä usein paikallisista toimintatavoista ja viranomaisten asenteista. Osassa kunnista järjestöjä pidetään hankaloittajina, kun taas toisaalla ne nähdään kumppaneina. 

– Eräässä tapauksessa kunnan päättäjät eivät keskeyttäneet virastotalon edessä pidettyä lainvastaista mielenosoitusta, vaan menivät kuuntelemaan aktivistien viestiä. Tällainen vuoropuhelu voi purkaa vastakkainasetteluja ja sujuvoittaa päätöksentekoa, Raikas toteaa.

Ensisijaisesti tutkimus perustuu oikeudelliseen lähdeaineistoon sekä Suomesta että verrokkimaista. Raikkaan mukaan lainsäädännön päivittäminen vastaamaan nykyistä kansalaistoimintaa hyödyttäisi niin viranomaisia, järjestöjä kuin kansalaisia. 

– Suomessa kansalaistottelemattomuuden tulkinnat ovat pitkään nojanneet 1980-luvun Koijärvi-tapaukseen. Ruotsissa ja Sveitsissä on jo aiemmin tehty toisenlaisia ratkaisuja, joiden mukaan kansalaistottelemattomuus voi olla pakkotilassa oikeutettua. Nyt myös tuore suomalainen oikeuskäytäntö viittaa muutoksen suuntaan, Raikas arvioi.

Väitöskirja

Raikas, Terhi (2026). Ympäristöjärjestöjen asema yhteiskunnallisen ja oikeudellisen muutoksen ilmentäjänä. Acta Wasaensia 577. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun PDF

Väitöstilaisuus

OTM, FM, VTM Terhi Raikkaan väitöstutkimus ”Ympäristöjärjestöjen asema yhteiskunnallisen ja oikeudellisen muutoksen ilmentäjänä” tarkastetaan torstaina 22.1.2026 klo 12 Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa.

Väitöstilaisuutta on mahdollista seurata myös etäyhteyden kautta: 
https://uwasa.zoom.us/j/68055369971?pwd=tCag5NhbdTeQJRg52fHqQsQXxltapM.1
Password: 179446

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori (emer.) Anne Kumpula (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Niina Mäntylä.

Lisätiedot

Terhi Raikas, p. 040 090 4787, terhinvaitoskirja@gmail.com

Terhi Raikas on syntynyt vuonna 1993 Hollolassa. Hän valmistui oikeustieteen maisteriksi sekä filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2018. Lisäksi hän suoritti Master of Social Sciences -tutkinnon Åbo Akademissa vuonna 2020 ja diplomi-insinöörin tutkinnon LUT-yliopistossa vuonna 2024. Raikas työskentelee ympäristöoikeuden ja -hallinnon tuntiopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.