Vanhusasiavaltuutettu: Iäkkäiden hoivapalveluja koskevan itsemääräämislain säätämistä on kiirehdittävä

Toisin kuin kehitysvammaisten asumispalvelujen tai mielenterveyspalvelujen kohdalla, iäkkäiden hoivapalveluja koskien ei ole olemassa vastaavaa lainsäädäntöä itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamistoimien käyttämisestä. Kun lainsäädäntö puuttuu, julkiset ja yksityiset hoivakodit luovat itse toimintatapansa haastaviin tilanteisiin ja iäkkäiden asukkaiden toiminnan rajoittamiseen. Hoivakodeissa saatetaan esimerkiksi sopia, että asukkaan liikkumisen rajoittamiseen sitomalla tarvitaan myönteinen kanta lääkäriltä.

– Riskinä on, että yksittäiseen tilanteeseen saatua päätöstä ryhdytään käyttämään pysyvänä perusteena iäkkään asukkaan toistuvalle rajoittamiselle. Lääkäreillä ja hoivayksiköiden esihenkilöillä on suuri vastuu asukkaiden itsemääräämisoikeuden ja muiden perusoikeuksien toteutumisesta, toteaa erityisasiantuntija Vilhelmiina Lehto-Niskala.

Iäkkäiden hoivapalveluita koskevan lainsäädännön laatiminen itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamistoimien käytöstä on ollut mukana jo useamman hallituksen hallitusohjelmassa, mutta se on jäänyt aina toteuttamatta. Myös pääministeri Petteri Orpon hallitus on päättänyt siirtää lain laatimisen seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Vanhusasiavaltuutettu tuo esiin huolensa myös teknologialainsäädännön mahdollisista vaikutuksista iäkkäiden hoivapalvelujen henkilöstömitoitukseen. Eduskunnan käsittelyssä oleva lainsäädäntö mahdollistaisi henkilöstömitoituksen laskemisen entisestään, mikä vaikuttaisi väistämättä hoivaan ja sen turvallisuuteen.

– Mitä vähemmän henkilökuntaa on, sitä vähemmän aikaa hoitajilla on ratkaista myös vaativia hoitotilanteita ja kehittää ammattitaitoaan niin, että myös rajoittamistoimia tarvittaisiin vähemmän, sanoo vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo.

Hoivapalveluissa ei aina ole riittävästi itsemääräämisoikeuden edistämiseen ja rajoittamistoimiin liittyvää osaamista. Henkilökunnan suuri vaihtuvuus lisää haasteita entisestään.