VAS Mepit: Suomi susien metsästyksestä EU:n rikkomusmenettelyyn?

Komissiolta kysytään, että onko suden kaltaisten uhanalaisten lajien kiintiömetsästys EU:n luontodirektiivin mukaista sekä miten Suomen nykyisen metsästyslain lupakäytäntö täyttää EU-vaatimuksen tehokkaasta oikeussuojasta erityisesti valitusoikeuden suhteen. Aiemmin esimerkiksi erittäin uhanalaisen suden metsästys on vaatinut poikkeusluvan, josta on myös ollut mahdollista valittaa tuomioistuimeen.

– Susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen, vaikka suojelu on tehonnut kantojen elvyttämiseen. Metsästyslain muutoksen jälkeen Suomen noin 550 sudesta on kaadettu muutamassa viikossa jo yli 80 yksilöä sadan vuosikiintiöstä, mikä on todella huolestuttava suunta suojelun aidon toteutumisen kannalta, Andersson sanoo.

Yksi keskeinen muutos metsästyslain uudistuksessa on yksittäisistä poikkeusluvista siirtyminen laajempaan kiintiömetsästykseen. Näin metsästyksestä ei synny viranomaispäätöksiä, joista voisi valittaa tuomioistuimeen. Tämä herättää kysymyksiä sekä luonnonsuojelusta että oikeusturvasta EU-oikeuden näkökulmasta.

– Ruotsi on esimerkiksi joutunut muuttamaan metsästyslakiaan jouduttuaan EU:n rikkomusmenettelyyn puutteellisen oikeusturvan takia. On olennaista kansalaisten ja järjestöjen oikeusturvan kannalta, että viranomaispäätöksistä on mahdollista valittaa. Kysymys on myös siitä, miten luonnonsuojelu todellisuudessa toteutuu, Kyllönen huomauttaa.

Euroopan susikantojen elpyminen on edelleen haurasta ja tilanne useimmilla alueilla lajille epäsuotuisa. Vasemmistoliiton mepit kritisoivat Euroopan parlamentin päätöstä muuttaa susien tiukka suojelu vain suojeluksi, joka on myös Suomen lainsäädäntömuutoksen taustalla.

– Emme saa unohtaa, että niin eurooppalaiset ihmiset kuin eläinjärjestöt kannattavat susien suojelua. Susi on tarpeellinen suurpeto, jolla on tärkeä roolinsa ekosysteemissä. Susikantojen elpyminen on vaikuttanut tervehdyttävästi moniin lajin elinympäristöihin. Meidän tulee ymmärtää luonnonsuojelun olevan kokonaisuus, Saramo sanoo.

///////

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Suomen metsästyslain yhteensopivuus EU:n oikeusturvavaatimusten ja luontodirektiivin kanssa

Suomi on muuttanut metsästyslakiaan (615/1993) mahdollistamaan suden, karhun, ilveksen ja saukon metsästyksen. Muutos merkitsee siirtymistä yksittäisistä poikkeusluvista yleiseen kiintiömetsästykseen, josta ei synny valituskelpoisia hallintopäätöksiä. 

Suomessa susi on IUCN:n Punaisen kirjan mukaan erittäin uhanalainen laji. EUT on ratkaisussaan C-436/22 katsonut, että luontodirektiivin 14 artikla estää epäsuotuisalla suojelutasolla olevan lajin osoittamisen metsästettäväksi. Tästä huolimatta Suomi on poistanut suden ympärivuotisen rauhoituksen ja määrittänyt sudelle metsästysajan. 

Ilveksen, karhun ja saukon tappaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä luontodirektiivin 12 artiklassa. 16 artiklan mukaan poikkeaminen edellyttää, että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, suojelutaso ei vaarannu ja poikkeamiselle on direktiivissä hyväksytty päämäärä.

SEU 19 artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 47 artikla edellyttävät tehokasta oikeussuojaa, kuten myös Aarhusin sopimuksen 9 artikla. Kiintiömetsästysjärjestelmä estää metsästyksen EU-oikeudenmukaisuuden saattamisen tuomioistuimen arvioitavaksi ja siten myös direktiivin noudattamisen valvonnan. 

1. Katsooko komissio, että Suomen metsästyslaki, joka estää tuomioistuimia arvioimasta metsästyksen EU-oikeudenmukaisuutta, täyttää SEU 19 artiklan, perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Aarhusin sopimuksen vaatimukset?

2. Aikooko komissio käynnistää rikkomusmenettelyn, jos tosiasiallinen mahdollisuus hakea muutosta tuomioistuimessa EU:n edellyttämällä tavalla todetaan puutteelliseksi?

3. Katsooko komissio, että erittäin uhanalaisen suden kiintiömetsästys on luontodirektiivin 14 artiklan mukaista sekä ilveksen, karhun ja saukon kiintiömetsästys 12 ja 16 artiklojen mukaista?