Eduskunta ei ole työelämässä poikkeus – häirintään pitää puuttua

Epäasiallista käyttäytymistä ja seksuaalihäirintää tapahtuu työelämässä edelleen valitettavan laajasti. Pahimmillaan häirintä tulee johtavalta tasolta, eli sieltä, missä olisi valta ja vastuu siihen puuttua.  Näin on myös nyt esiin nousseessa eduskuntaa koskevassa häirintäkeskustelussa, jossa avustajien kohtaama epäasiallinen kohtelu ja seksuaalihäirintä kansanedustajien toimesta on tuotu päivänvaloon. Erittäin ongelmallista on valtaa pitävien vähättely tai suoranainen kieltäminen sen sijaan, että kritisoitaisiin häirinnän sallivia rakenteita tai kulttuuria. Ei ole ihme, että kansanedustajiin nähden selvästi alisteisessa asemassa olevat avustajat eivät ole uskaltaneet tuoda kokemaansa esille. On myös ymmärrettävä, ettei häirintään syyllistynyt henkilö ole läpeensä paha vaan hän voi olla pidetty ja kunnioitettu yhteisön jäsen sekä muissa ihmissuhteissaan ongelmaton.

EK:n teettämän selvityksen (2018) mukaan 58 % viimeisten kahden vuoden aikana seksuaalista häirintää työelämässä kokeneista ei ilmoittanut asiasta lainkaan. Yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen oli pelko siitä, että asiaa ei otettaisi vakavasti. Toiseksi yleisin syy ilmoittamatta jättämiselle oli pelko mahdollisten hankaluuksien aiheutumisesta itselle.

”Erityisen haitalliset olosuhteet seksuaalihäirinnälle muodostaa valta-aseman väärinkäyttö. Poliitikot, esihenkilöt ja muut johtavissa asemissa olevat käyttävät merkittävää valtaa, jonka mukana tulee myös vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista”, toteaa toiminnanjohtaja Sonja Raunio

Seksuaalinen häirintä ei ole yksittäistapaus. Yleinen asenneilmapiiri työelämän häirintään liittyen vaikeuttaa ilmiöön puuttumista. Toimintakulttuuri, joka hyväksyy vähättelevät puheet, epäasiallisen käytöksen ja sitä vakavammat muodot johtavat turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksiin.

Epäasialliseen käytökseen ja seksuaaliseen häirintään on oltava joka työpaikalla selvät ohjeistukset, jotka ovat kaikkien tiedossa. Kertomisen pelkoa lisää, mikäli ei ole tietoinen siitä, mitä kertomisesta seuraa. Tarvitaan selkeitä ja tiedossa olevia toimintaohjeita häirintätilanteiden varalle sekä tasa-arvo-osaamisen vaatimista kaikilta johto- ja päällikkötasolla toimivilta.

Naisjärjestöjen Keskusliitto on koostanut seksuaalihäirinnän ennaltaehkäisyn askelmerkit puolueille ja muille yhteisöille.

Sonja Raunio
Naisjärjestöjen Keskusliiton vt toiminnanjohtaja

Seksuaalinen häirintä on määritelty ja kielletty tasa-arvolaissa. Sillä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. Tämä tehdään erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalisella ahdistelulla puolestaan viitataan rikoslain mukaan tuomittavaan tekoon.

Sukupuoleen perustuva häirintä on esimerkiksi seksuaalisesti vihjailevat eleet ja ilmeet, härskit puheet, kaksimieliset vitsit, sukupuoliyhteyttä tai muuta kanssakäymistä koskevat ehdottelut ja vaatimukset ja yksityiselämää ja pukeutumista koskevat huomautukset ja kysymykset.