Mielipide: Trumpin politiikka rikkoo normeja, mitäs jos jokin toinen suurvalta käyttäytyisi samoin?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kauppapolitiikka on jälleen ajautunut alueelle, jossa perinteiset pelisäännöt eivät enää päde. Yksityiskohdat uusista tullipäätöksistä ovat osin epäselviä. Epävarmuus koskee jopa perustavanlaatuisia kysymyksiä. Koskevatko tullit myös palveluita? Onko joitakin toimialoja tai tuotteita vapautettu? Kukaan ei tunnu tietävän varmasti  ja juuri se on ongelma.

Usein tullipolitiikkaa tarkastellaan perinteisen teollisuuden kautta, jolla halutaan suojella omaa teollisuutta. Tässä tapauksessa Trumpin tullit muistuttavat enemmän sanktioita kuin kauppapoliittisia välineitä. Niiden ensisijainen tarkoitus ei ole taloudellinen optimointi, vaan poliittinen painostus. Talous on keino, ei päämäärä.

Myös startup-sektorilla vaikutukset ovat konkreettisia ja välittömiä. Eräs eurooppalainen kasvuyritys kuvasi mm tilannetta, jossa he olivat tehneet päätöksen mihin kahteen markkinaan rakennamme seuraavat paikalliset tiimimme. Yhdysvallat oli yksi vaihtoehto. Yritys oli päätynyt kaupallisista syistä Saksaan ja Iso-Britanniaan, josta nyt ovat erityisen tyytyväisiä. Päätös ei syntynyt ideologisista syistä, vaan epävarmuuden hallinnasta.

Samanlainen tarina kuuluu myös varhaisesta life science -startupista. Yhdysvallat oli alusta asti ykkösmarkkina, mutta poliittisen tilanteen vuoksi yritys on joutunut vähäisillä resursseillaan rakentamaan rinnalle eurooppalaisen varasuunnitelman. Se on tarkoittanut fokuksen jakautumista ja etenemisen hidastumista. Startupille tämä ei ole pieni asia, se voi olla kohtalokas.

Harvemmin muistetaan, että vaikutus ei ole yksisuuntainen. Todennäköisesti myös yhdysvaltalaiset startupit ja kasvuyritykset tekevät samanlaisia laskelmia ja jättävät laajentumatta Eurooppaan. Kauppapolitiikassa on harvoin voittajia. Lyhyellä aikavälillä joku voi hyötyä, mutta pitkällä aikavälillä tappiot kasaantuvat kaikille myös Yhdysvalloille itselleen. Jotta painetta saadaa on Euroopan unionin kyettävä rohkeisiin päätöksiin ja luotava selkeästi painetta esimerkiksi yhdysvaltalaisen palvelusekrotin suuntaan, johon kuuluvat mm yhdysvaltalaiset teknologiajätit. Jos unioni ei kykene näyttämään vahvuuttaan kauppapoliittisissa toimissa, missä sitten.

EU:n reagointi on toistaiseksi ollut varovaista ja jopa eriaikasta eri maiden kesken. Pelkät kannanotot eivät riitä, tarvitaan konkreettisia toimia. Tässä kohtaa herääkin kysymys, mitä jos joku muu suurvalta käyttäytyisi näin? Sallisimmeko sen? Vai onko kyseessä kaksoisstandardi, jossa sääntöihin perustuva kauppajärjestelmä pätee vain silloin, kun se on poliittisesti mukavaa?

Kun Yhdysvallat nokittelee käytännössä kaikkien keskeisten kumppaniensa kanssa, kumppanit alkavat yksinkertaisesti loppua. Kumppanien merkitystä ei Trumpin politiikassa tällä hetkellä tunnisteta.

Pitkän aikavälin vaikutuksia on mahdoton ennustaa tarkasti, mutta yksi suunta on selvä, epävarmuus vähentää investointeja, hidastaa innovaatioita ja ohjaa kasvua muualle. Teoreettisesti ainoa voittaja voi olla Kiina. Ainakin siihen asti, kunnes Trump kääntää katseensa taas sinne.

Trumpilla on vajaat kolme vuotta aikaa ennen presidenttikautensa päättymistä. On vaikea välttyä ajatukselta, että tämä on hänen tapansa varmistaa paikkansa historiankirjoissa. Kysymys kuuluu, millä hinnalla  ja kenen kustannuksella. Euroopalla ei ole vara jäädä jalkoihin ja kaksoisstandardit on heitettävä romukoppaan.

Kirjoittaja: Riikka Pakarinen