Eteläpohjalaisesta pelimannista kansainväliseksi kurkkulaulajaksi – Antti Paalanen on valmis laittamaan UMK26-yleisön hanurillaan transsiin

Kokkolassa asuva, Alavudelta kotoisin oleva Antti Paalanen on pelimanni, haitaristi ja kurkkulaulaja.

Paalasen luottosoitin on diatoninen kaksirivinen haitari, jonka hän nosti kainaloonsa jo 8-vuotiaana: sama instrumentti soi aikanaan myös hänen molempien isoisiensä käsissä.

Paalasta kiehtoo ajatus siitä, että sekä eteläpohjalainen pelimanniperinne että Mongoliasta juontuva kurkkulaulun traditio voivat istua luontevasti pop- ja rockmusiikin viitekehykseen. 

Nyt hän aikoo tuoda sen suuren yleisön tietoisuuteen.

“Mua kiehtoo juuri se, miten traditio voi elää osana tällaista nykymusaa”, Paalanen kuvailee.

Kansanmusiikin opiskelijasta kansainväliseksi esiintyjäksi

Paalasen tie vei lapsuudessa kansalaisopiston haitaripiireistä rockbändeihin. Kaverin nauhoittamilta MusicTelevision -videoilta hän näki ensimmäistä kertaa W.A.S.P.:in ja Kissin, ja kotona hän kolusi isoveljien levyhyllyjä läpi.

“Aika pian sieltä löytyi AC/DC, joka on mun kaikkien aikojen lemppari. Angus Youngin lavaenergia teki muhun ihan valtavan vaikutuksen”, Paalanen muistelee.

Armeijan jälkeen Paalanen aloitti opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla ja uppoutui traditioihin runonlaulusta improvisaatioon. Tohtoriopinnoissaan hän sävelsi uutta musiikkia diatoniselle haitarille ja rakensi soolotaiteilijuuttaan määrätietoisesti.

Paalasen tuotantoon kuuluukin useita levytyksiä. Huuliharpun soittaja Eero Turkan kanssa vuonna 2006 tehty Halituli-albumi palkittiin Etno-Emmalla vuonna 2007. Samana vuonna julkaistiin Paalasen debyyttialbumi Äärelä. Paalasen uran muihin käännekohtiin lukeutuvat vuonna 2010 julkaistu, Kimmo Pohjosen tuottama Breathbox-albumi sekä vuonna 2014 julkaistu albumi Meluta, joka ylsi sekä Teosto-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon ehdokkaaksi.

Paalasen pitkään uraan on mahtunut myös haasteita. 2000-luvun alussa vaikea tinnitus ja ääniyliherkkyys olivat vähällä katkaista muusikon tien kokonaan. Paluu kotiseudulle Alavudelle toi kaivatun etäisyyden, ja vähitellen korvat alkoivat toipua, vaikka tinnitus ei ole kadonnut täysin. Tulehduksellinen suolistosairaus Crohnin tauti, johon Antti sairastui armeijassa ollessaan, on tuonut myös haasteita muusikon reissutyöhön.

Kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 2011 WOMEX-showcase-konsertissa Kööpenhaminassa.

“Sitä kautta oikeasti alkoi kansainvälinen ura poikimaan keikkoja”, Paalanen muistelee.

Rujo-albumin (2019) julkaisu nosti Antin kansainvälisen tunnettuuden uudelle tasolle ja keikkoja on ollut eri puolilla Eurooppaa, USA:ssa, Japanissa ja etenkin Ranskassa.

Paalanen kanavoi ikiaikaista energiaa

Paalasen tunnusmerkki laulajana on örinä, joka pohjautuu kurkkulaulutekniikkaan. Kyseessä on laulutapa, jolle on ominaista erityinen äänenmuodostus kurkussa. Paalasen käyttämällä kargyraa-tekniikalla kurkkulaulaja saa aikaan syvän, mörisevän äänen.

Kurkkulaulun hän kokee kanavaksi, joka avaa primitiivisen energian sekä itsessä että yleisössä. Paalanen kertoo törmänneensä kurkkulauluun ensimmäistä kertaa opiskeluvuosinaan. Paalaselle kurkkulaulutekniikka avasi uuden ilmaisun ja fyysisyyden tason. 

“En ole kokenut itseäni ikinä laulajaksi. Olen aina ollut instrumentalisti, kunnes sitten löytyi tämmönen ääni, mikä onkin ihan jotain muuta”, Paalanen pohtii.

Kurkkulaulussa Paalasta kiehtoo sen alkukantainen ja yhteisöllinen voima, tunne yhteydestä esi-isiin ja johonkin paljon suurempaan.

“Siinä mennään sellaisille taajuuksille, että ajantaju katoaa. Parhaimmillaan keikat on lähes transsitila sekä itselle että yleisölle”, Paalanen kuvailee.

Paalasen keikoilla yleisön lisäksi rentoutuu myös artisti itse.

“Aina kun alan laulamaan, niin mä itse myös rentoudun. Se on tosi terapeuttinen tapa laulaa, siinä on jotain todella puhdistavaa ja henkistä”, Paalanen kuvailee.

Yksi voimakkaimmista kokemuksista tapahtui Ruotsissa Urkult-festivaalilla. Paalanen muistaa, kuinka yleisö jäi keikan jälkeen jatkamaan laulua vielä tunniksi.

“Ne jorasivat, huusivat ja lauloivat sitä viimeistä biisiä. Silloin tuntui, että mun työ on tehty. Mä en koe olevani se voima itse, vaan kanava sille energialle.”

Takatukka herätti sisäisen lapsen eloon

UMK:ssa Paalanen kilpailee kappaleella Takatukka. Kappaleen sanoma on, että tuomalla iloa ja rakkautta maailmaan, se tarttuu myös muihin.

“Se laulun sanoma jollain tavalla löysi oman nuoruuteni ja sisäisen lapseni. Olin nuorena kova tukkahevifani ja otin ensimmäisen permanentin takatukkaani jo 12-vuotiaana. Tekstissä on tosi paljon syvyyttä, se laittaa sielun pulputtamaan.”

UMK on Paalaselle iso etappi ja haave pitkän uran varrella. Hänen perheessään Euroviisuja on fanitettu aina, ja joka kesä kovimmat viisuhitit soivat Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla Paalasen Tuliterä-perheyhtyeen voimin.

“Kun ajattelee, minkälaisesta pelimannin taustasta tulee ja mitä kaikkea on käynyt läpi, niin tämä on minulle todella iso juttu.”

Tulevaisuuden toiveet pysyvät silti samoina.

“Tärkeintä on ilo, energia ja yhteisöllisyys. Jos joku löytää musiikkini kautta jotain uutta itsestään, silloin olen onnistunut.”

Vaikka kansainväliset esiintymiset ovat tuoneet uusia yleisöjä, UMK:n myötä Paalanen haaveilee erityisesti siitä, että yhä useampi suomalainen löytäisi hänen musiikkinsa ja energiansa.

“Kyllä mä toivon ja uskon, että UMK:n kautta hanurin ja kurkkulaulun ilosanoma leviää Pohjanmaalta Australian lakeuksille saakka.”

UMK-ammattituomaristo kommentoi: “Antti Paalanen on Eurooppaa kiertänyt palkittu oman genrensä rohkea uudistaja. Biisissä on nerokas lyyrinen koukku, johon kuka vaan voi lähteä mukaan. Antti on oman soittimensa suvereeni taitaja, ja hänellä on uniikki lauluääni, joka nappaa kuulijan heti mukaansa. Ja jos ajattelit, että biisissä on varmasti käytetty lauluefektejä, olet väärässä. Antista itsestään lähtee tuollainen soundi, jonka hän saa aikaan ikivanhalla kurkkulaulutekniikalla. Tällaista ei UMK:ssa ole ennen kuultu.”

Kuuntele ja katsele Takatukka:

Antti Paalasen UMK-kappale ja musiikkivideo löytyy nyt Yle Areenasta ja YouTubesta sekä Spotifysta ja muista musiikin suoratoistopalveluista. Areena-videot ovat vapaasti upotettavissa mille tahansa nettisivuille. Upotuskoodin saat viemällä hiiren videon päälle ja klikkaamalla "Jaa".

Antti Paalanen – Takatukka:
Biisintekijät: Lauri Halavaara, Antti Paalanen, Heidi Maria Paalanen, Saara Törmä

Katso myös biisin tarina -video.

UMK26-show ja -tapahtuma 28. helmikuuta Nokia Arenalla Tampereella

Uuden Musiikin Kilpailun voittaja valitaan 28.2.2026 Tampereen Nokia Arenan UMK26-show’ssa. Suora lähetys UMK:sta nähdään ja kuullaan suorana Yle TV1:ssä, Yle Areenassa sekä Ylen radiokanavilla. Voittaja selviää laskemalla yleisöäänet ja kansainvälisen raadin antamat pisteet yhteen: katsojien äänten painoarvo on 75 % ja kansainvälisen raadin 25 %.

Medialle: akkreditoidu nyt UMK26-mediapäivään
Akkreditoituminen UMK26-mediapäivään on nyt käynnissä. Lue ohjelmasta ja akkreditoitu päivään.

Materiaalia medialle: 
UMK26-mediakansio
Yle.fi/umk

Mediakontaktit: 

Antti Paalasen haastattelupyynnöt:
Mikko Meriläinen
promo@kio.ski
+358 50 414 3812

UMK: Juhani Lassila
Mediasuhteet ja PR
ext-juhani.lassila@yle.fi
040 541 2365

UMK: Anssi Autio
Päätuottaja
anssi.autio@yle.fi
040 749 0047