Pertti Koivulan uusi aluevaltaus

Kartano Kievarin kesäteatteriin pestattu teatteri- ja elokuvanäyttelijä Pertti Koivula ei juuri esittelyjä kaipaa. Helsingin kaupunginteatterissa pitkään kiinnitetty näyttelijä ahkeroi vielä helmikuun loppuun 2026 asti Rovaniemen teatterin Viulunsoittaja katolla musikaaliin pääroolissa. Tämän jälkeen hän aikoo keskittyä tulevan kesän Onnen maa- projektiin.

-Ohjaajan työssä minulla ei ole mitään vaikeuksia kysyä neuvoa viisaammiltani, jos tulee tarvetta. Ja hyvä käsikirjoitus ohjaa näyttelemistä jo itsessään, toteaa Koivula.

-Näyttelijöiden oma motivaatio on näytelmässä tärkeää. Koen että minun tehtävänä
ohjaajana on ennen kaikkea saada ihmiset loistamaan, sanoo Koivula.

Rakkaus tangoon yhdistää tekijät

Kesäteatterin päärooleihin kiinnitetyt tangokuninkaalliset Tiina Räsänen ja Petri Hervanto ovat tehneet pitkän uran niin esiintyvinä artisteina kuin näyttelijöinä.

Sekä heitä että ohjaajaa näyttää yhdistävän rakkaus tangoon, joka on ollut myös yksi painava syy kesäteatterituotantoon osallistumisesta.

Markku Pölösen elokuvan käsikirjoitukseen perustuva näytelmä on varmasti monelle tuttu niin elokuvana kuin lukuisina teatteriversioina. 1960-luvun alkuun sijoittuva tarina sisältää huumoria sekä hersyvää dialogia että tunnistettavia henkilöhahmoja, mutta myös syvempää pohdintaa elämästä, sukupolvien vaihtumisesta, yhteentörmäyksestä sekä oman onnen ja elämän etsimisestä ja löytämisestä. 

Onnen maa- elokuva, jota Koivula myös tähditti 1990-luvun alussa teki kunniaa Reijo Taipaleen ikivihreille tangoille. Näille annetaan myös ensi kesän kesäteatterituotannossa ansaitsemansa arvo. Koivula esittää näytelmässä ohjaajan tehtävän lisäksi myös Reijo Taipaleen roolia, jonka upeat tangot pääsevät musiikkinäytelmässä oikeuksiinsa.

Klassinen tuhlaajapojan tarina

Markku Pölösen elokuvan käsikirjoitushan ja on monella tapaa klassikko. 1960-luvun Pohjois-Karjalaan sijoittuva Onnen maa-elokuva sai aikoinaan suuren suosion ja käynnisti Pölösen ansiokkaan ohjaajan uran.
Koivulan mukaan tarinassa vetoaa erityisesti sekä sydämellisyys että lämpö. Tietenkin myös 60-luvun tunnelma ja elämänmeno lavatansseineen ja tangoineen. Koivula oli jo elokuvan teon aikaan vakuuttunut tarinasta.
-Mielestäni näytelmä on klassinen ” tuhlaajapojan ” tarina, jossa päähenkilö lopulta löytää etsimänsä onnen. Ja kaikkihan me lopulta etsimme omaa Onnen maata, toteaa Koivula.