Pula sote-alan harjoittelupaikoista viivästyttää ammattikorkeakoulusta valmistumista

Kyselyyn vastanneiden ammattikorkeakoulujen mukaan harjoittelupaikkojen puute ei rajoitu yksittäisille alueille tai koulutusohjelmiin. Erityisesti pakollisten harjoittelujaksojen viivästyminen aiheuttaa ongelmia ja tekee vaikeaksi opintojen suunnittelun sekä opiskelijalle että korkeakoululle.  Ongelma liittyy paitsi paikkamääriin myös siihen, missä harjoittelupaikat sijaitsevat, millaisia osaamistavoitteita ne tukevat ja millaiset resurssit ohjaukseen ovat käytettävissä. Kaikkein vaikeinta harjoittelupaikkoja on kuitenkin saada kansainvälisille opiskelijoille.

Harjoittelupaikkojen saatavuus on heikointa väkirikkaimmilla ja yliopistosairaaloiden alueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Harjoitteluihin pääsy edellyttää yhä useammin opiskelijalta liikkumista oman opiskelupaikan hyvinvointialueen ulkopuolelle. Tämä korostaa alueiden välistä riippuvuutta ja osoittaa, että harjoittelupaikkatilannetta ei voida tarkastella pelkästään yksittäisten hyvinvointialueiden tai korkeakoulujen näkökulmasta.

”3 500 opiskelijan opinnot viivästyminen yhden lukuvuoden aikana kertoo todella merkittävästä ongelmasta, jonka ratkaiseminen on yhteiskunnallisesti tärkeää”, sanoo Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen puheenjohtaja, rehtori-toimitusjohtaja Jari Multisilta.  

Sosiaali- ja terveysministeriön on otettava kansallisen koordinaation rooli

Tilanne kuormittaa merkittävästi myös ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia organisaatiota. Opettajien työaikaa menee yhä enemmän harjoittelupaikkojen etsimiseen ja poikkeusjärjestelyihin. Korvaavat suoritukset ja simulaatiot ovat vakiintuneet osaksi opetuksen toteutusta, mutta ne eivät kaikilta osin korvaa työelämässä tapahtuvaa harjoittelua. Työpaikkojen heikentynyt henkilöstötilanne vaikuttaa osaltaan harjoittelupaikkojen tarjontaan.

Arenen saamat vastaukset osoittavat, että harjoittelupaikkojen tarjonta ei ole nyt tasapainossa koulutuksen aloituspaikkamäärien kanssa. Alueelliset mitoitukset ja käytännöt rajaavat opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa harjoittelut suunnitellusti. Tämä heikentää koulutuksen ennakoitavuutta ja siirtää järjestelmätason ongelmia yksittäisten korkeakoulujen ratkaistavaksi.

”Harjoittelupaikkoja tulee olla riittävästi ja niiden tulee olla laadukkaita ja monipuolisia kaikkialla maassa. Kyselyn tulokset kertovat selvästi tarpeen kansalliselle koordinaatiolle, jolloin sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi mitoituksesta, vastuunjaosta ja alueiden välisestä yhteistyöstä”, täsmentää Multisilta.