Mercosur-sopimuksen mittakaavoissa on tulkintaeroja

Erityisesti maatalouden osalta huolia on herättänyt Mercosur-maiden suhteellinen etu tuotteissa, joissa ne kilpailevat suoraan EU-tuottajien kanssa, kuten naudan- ja siipikarjanlihassa sekä sokerissa. Lisäksi keskustelussa on korostettu tuotanto-, ympäristö- ja ilmastostandardeihin liittyviä kysymyksiä.

Kun sopimuksessa sovittuja tuontikiintiöitä tarkastellaan suhteessa nykyiseen tuontiin, käy kuitenkin ilmi, että tuonnin osalta kyse on suurelta osin vain tullirakenteen muutoksesta. Vaikutukset EU:n sisämarkkinoiden tarjontaan ja tuottajahintoihin jäisivät siten rajallisiksi.

Esimerkiksi siipikarjanlihan osalta sopimus sisältää 180 000 tonnin tullittoman tuontikiintiön siirtymäajan jälkeen. Mercosur-maista on jo aiemmin tuotu EU:hun noin 290 000 tonnia siipikarjanlihaa vuosittain. Osa nykyisestä tuonnista siirtyisi uuden kiintiön piiriin, eikä kyse olisi täysin uudesta volyymista.

Lisäksi EU:n siipikarjanlihan kulutuksen ennakoidaan kasvavan vuosittain suunnilleen uuden kiintiön verran, joten vähäinenkin markkinavaikutus pienenisi joka vuosi.

Naudanlihan osalta nykyinen tuonnin määrä on ollut yli kaksinkertaista verrattuna sovittuun 99 000 tonnin kiintiöön, johon sovellettaisiin alennettua 7,5 prosentin tullia. Lisäksi naudanlihaa viedään EU:sta melkein kaksi kertaa enemmän kuin tuodaan. Muiden keskeisten tuotteiden, kuten riisin, hunajan, etanolin ja sokerin osalta vaikutukset ovat samansuuntaisia.

Suomessakaan merkittävää markkinavaikutusta ei ole odotettavissa. Vuonna 2024 Mercosur-maista tuotiin Suomeen naudanlihaa 290 tonnia ja siipikarjanlihaa noin 365 tonnia, kun kotimainen kulutus oli vastaavasti noin 95 000 ja 167 000 tonnia.

Entä EU:n standardit?

Kaiken EU:n markkinoille tulevan tuonnin on täytettävä unionin vaatimukset muun muassa elintarviketurvallisuuden, eläinterveyden ja jäljitettävyyden osalta. Mahdolliset riskit elintarvikemarkkinoille kohdistuvien standardien noudattamatta jättämisestä liittyvät jo nykyiseen tuontiin. Sopimus ei itsessään kasvata tätä riskiä enää lisää, sillä EU:n elintarvikemarkkinoille kohdistuvan Mercosur-tuonnin kokonaismäärä ei muuttuisi merkittävästi. Valvonnan haasteet eivät kuitenkaan katoa, ja tuontitarkastusten merkitystä tulee korostaa sekä niistä tulee pitää kiinni. Sopimukseen olikin sisällytetty verrattain vahvoja suojamekanismeja EU:n muihin vapaakauppasopimuksiin nähden.

Sopu sopimuksesta olisi viestinyt EU:n strategisesta linjauksesta edistää avoimempaa kauppaa tullinokittelun sijaan. Kansainvälisten markkinamuutosten aiheuttamaan hintavaihteluun verrattuna sopimuksen mahdollinen vaikutus hintoihin olisi joka tapauksessa jäänyt vähäiseksi – etenkin suhteessa sen avaamiin mahdollisuuksiin.