SDP:n Niilo Toivonen: Ruokahävikin lisääminen ei ole ilmastoteko

Kaupunginhallitus käsitteli tänään valtuutettu Mai Kivelän aloitetta, että Helsinki puolittaisi vuoden 2025 lihan ja maidon hankinnat vuoteen 2030 mennessä ja korvaisi lihan ja maidon kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla.

SDP tukee kasvipohjaisten vaihtoehtojen lisäämistä, mutta katsoo, että siirtymä on tehtävä tavalla, joka vähentää eikä lisää ruokahävikkiä ja tukee kaupunkilaisten hyvinvointia.

– Kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymisessä on selviä hyviä puolia, mutta meidän kantamme on myös se, että ruokahävikin lisääntyminen ja ruoan syömättä jättäminen eivät palvele ketään. Siksi saimme tänään läpi tärkeitä lisäyksiä aloitekäsittelyn yhteydessä, kertoo SDP:n valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja Niilo Toivonen.

SDP painotti lisäyksissään, että kaikki tarjottava ruoka olisi maistuvaa, ravitsemuksellisesti riittävää ja tukisi eri asiakasryhmien hyvinvointia ja toimintakykyä, oli kyse sitten ikäihmisistä tai koululaisista.

– On huolestuttavaa, jos kouluruoka jää lapsilta ja nuorilta syömättä. Yhtä lailla on kohtuutonta, jos ikäihmisille tarjottu ruoka ei ole maistuvaa tai ravitsemuksellisesti riittävää. Ruokahävikin lisääntyminen ei ole ilmastoteko, Toivonen toteaa.

SDP pitää lisäksi perusteltuna, että kaupungissa kehitetään käytäntöjä, joissa oppilaat tulevat kuulluiksi ja jotka vahvistavat kouluruokailun laatua, maistuvuutta sekä oppilaiden osallisuutta osana kaupungin ruokapalvelujen kokonaisuutta.

Helsingin ruokahankinnoissa on kyse myös huoltovarmuudesta

Toivonen toimi edellisellä valtuustokaudella neljä vuotta Palvelukeskusliikelaitoksen johtokunnassa. Tämän kokemuksen kartuttamana hän sanoo, että Helsingin ruokahankintoja tulisi tarkastella myös huoltovarmuudellisena kokonaisuutena.

– SDP:n linja on, että kestävä ruokapolitiikka on yhtä aikaa ilmastollisesti, ravitsemuksellisesti ja huoltovarmuudellisesti kestävää. Siksi esitykseni siitä, että ruokajärjestelmää tarkastellaan kokonaisvaltaisesti huoltovarmuuden, julkisten elintarvikehankintojen, ilmasto- ja luontovaikutusten, ravitsemussuositusten sekä kotimaisen ja alueellisen tuotannon näkökulmista. Myös kaupungin oman tuotannon, varautumisen ja kriisinsietokyvyn merkitys korostuvat osana ruokajärjestelmää, Toivonen sanoo.