Tampereen yliopiston tutkijat kehittävät markkinoille täysin uudenlaista infektiolääkettä

Mykobakteerit ovat lääketieteelle hankala vastus. Infektion aikana ne muodostavat biofilmiä, joka suojaa niitä immuunipuolustukselta. Biofilmi on bakteerien muodostama yhteisö, joka tuottaa suojaavaa soluväliainetta. Biofilmissä bakteerit alkavat myös muuntautua ja erilaistua. Muuntautumisen takia syntyy bakteeripopulaatioita, jotka sietävät mikrobilääkkeitä korkeinakin pitoisuuksina.

Tämä on yksi syy siihen, että krooniset mykobakteeri-infektiot ovat vaikeasti hoidettavia. Hoidot ovat pitkiä ja potilaille kuormittavia, eivätkä ne ole tehokkaita.

Louhi-projekti pyrkii paljastamaan ja hajottamaan biofilmi-infektioiden hoitoon liittyvät esteet. Tässä apuna ovat yhdisteet, jotka haurastavat bakteereita suojaavaa biofilmirakennetta ja tekevät ne tätä kautta alttiimmiksi tavallisille mikrobilääkkeille ja immuunipuolustukselle. Tämä edustaa täysin uudenlaista ajattelutapaa.

– Perinteinen lääkekehitys ei tällaista ole huomioinut. Haurastajalääkkeiden avulla lyhyemmätkin mikrobilääkekuurit riittävät ja hoidot tehoavat paremmin. Tämä säästää potilaita lääkkeiden haittavaikutuksilta ja vähentää mikrobilääkkeiden käyttöä, mikä on sekä potilaan että ympäristön etu. Lisäksi lyhyemmät ja tehokkaammat hoidot vähentävät mikrobilääkeresistenssin yleistymistä, kertoo professori Mataleena Parikka Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Mikrobilääkeresistenssi on ongelma myös Suomessa

Tutkimuksen rinnalla Louhi-projektissa valmistellaan uudentyyppisten lääkkeiden viemistä markkinoille. Sitä varten tutkijat tuottavat prekliinistä näyttöä ensimmäisten haurastajien tehosta, jotta ne voidaan viedä kliinisiin tutkimuksiin ja lopulta potilaskäyttöön.

Lääkekehityksessä nanopartikkelit ovat tärkeässä roolissa. Niiden kehitystyössä vetovastuussa on tutkimusjohtaja Timo Laaksonen Tampereen yliopiston tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnasta. Tavoitteena on kehittää uusia lääkeformulaatioita, jotka tukevat haurastajien tehokasta annostelua.

– Erilaisilla nanokantajilla voidaan esimerkiksi parantaa molekyylien huonosta liukoisuudesta johtuvaa alhaista imeytymistä verenkiertoon. Näin voidaan ottaa käyttöön molekyylejä, jotka paperilla näyttäisivät toimivan melko huonosti tai vaatisivat suuria annoksia, jotta riittävän suuri määrä saataisiin hyödynnettyä varsinaisessa tautikudoksessa. Parhaimmillaan nanokantajat siis vähentävät tarvittavia lääkeannoksia ja vähentävät siten niiden mahdollisesti hankalia sivuvaikutuksia, Laaksonen sanoo.

Uudenlainen hoitokonsepti on sovellettavissa myös muihin kroonisiin infektiosairauksiin. Siksi se voi tulevaisuudessa muodostaa perustan erilaisten kroonisten biofilmiperäisten infektioiden tehokkaammalle hoidolle ja tarjota toivoa potilaille, joille nykyiset hoidot eivät riitä.

– Tämä projekti on hieno esimerkki siitä, kun pitkä perustutkimus johtaa johonkin oikeasti hyödylliseen keksintöön. Mikrobilääkeresistenssin yleistyminen on suuri uhka ja jo olemassa oleva ongelma myös meillä Euroopassa ja Suomessa. Siihen pureutuvat ratkaisut ovat hyvin arvokkaita nyt ja tulevaisuudessa, Parikka sanoo.

Business Finlandin rahoittaman Louhi-projektin kaupallistamisen valmistelusta vastaa tutkijatohtori Milka Hammarén. Mataleena Parikka ja Timo Laaksonen vastaavat soveltavasta tutkimuksesta. Vastuullisena johtaja toimii professori Vesa Hytönen. Projekti alkoi tammikuussa 2026 ja kestää vuoden 2027 loppuun.