Vuoden tiedetoimittaja Juha Merimaa taitaa myös puujalkahuumorin

– Teräsmies on salaiselta identiteetiltään toimittaja Clark Kent. Onkohan missään koskaan ollut supersankaria, jonka ammatti siviilissä on viestinnän asiantuntija, huokaa Merimaa.

Merimaan vastauksesta tunnistaa hänen tapansa katsoa ja kuvailla maailmaa.

Tiedetoimittajain liitto on myöntänyt Vuoden 2026 tiedetoimittajapalkinnon Juha Merimaalle. Palkintoperusteluissa todetaan, että alalla Merimaa tunnetaan innostuneena, valppaana ja tarmokkaana toimittajana ja viestijänä, joka pystyy haastattelemaan niin opiskelijaa kuin nobelistia samalla intensiteetillä. Puujalkahuumori keventää tarpeen tullen tieteellisten rinkien ilmapiiriä, mutta vankka tiedeosaaminen kertoo siitä, että hän ottaa työnsä tosissaan.

Merimaa on tehnyt tiedejuttuja muun muassa Helsingin Sanomiin, Tiede-lehteen ja Yliopisto-lehteen. Hän on toimittanut Lasten tiedekysymykset -palstaa Hesarissa ja selittänyt lukijoille matemaattisia havaintoja, taloustieteen päätelmiä ja ihmiskehon toimintaa.

Pitkään vapaana tiedetoimittajana työskennellyt Merimaa toimii nykyisin viestinnän asiantuntijana Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella. Vastuualueisiin kuuluvat kemia, fysiikka, geotieteet, maantieteet ja fysiikan instituutti.

– Journalismin resurssien kaventuessa tiedotusvälineissä tiedettä popularisoidaan tulevaisuudessa entistä enemmän yliopistojen ja tutkimuslaitosten viestintäyksiköissä, Juha Merimaa toteaa.

Muinais-DNA:n tutkijalle tiedeviestintäpalkinto

Suomen Tiedetoimittajain Liitto palkitsi tiedeviestintäpalkinnolla arkeologi Ulla Nordforsin Tampereen Museokeskus Vapriikin muinais-DNA-näyttelykokonaisuudesta.

– Muinais-DNA -tutkimuksessa on paljon sellaista, joka on alan ammattilaisillekin vaikeaa. Kaikille termeille ei ole edes suomenkielisiä sanoja, kertoo näyttelyn projektipäällikkö Ulla Nordfors.

Muinais-DNA on kuolleiden eliöiden perimäainesta, jota voidaan eristää muun muassa ihmisten ja eläinten hampaista ja luista ja kasvien jäännöksistä. Talteen on saatu kiehtovaa tietoa entisaikojen ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan kymmenien tuhansien vuosien takaa.

Vasta nelisenkymmentä vuotta hallussa olleet tutkimusmenetelmät ovat 2000-luvulla nostaneet muinais-DNA:n ”tiedemaailman julkkikseksi”, kertoo Nordfors. Vapriikissa voi kasvoennallistusten ansiosta nähdä, miltä esi-isämme näyttivät. Myös Suomessa puhuttuja muinaiskieliä on ennallistettu.

– Suomen alueella on asuttu heti jääkauden jälkeen, ja geneettisesti nämä ihmiset ovat muistuttaneet muita Euroopan metsästäjä-keräilijöitä. Ajatus Volgan mutkasta suomalaisten alkukotina ei siis pidä paikkaansa, vaikka se pesiytyi oppikirjoihin vuosikymmeniksi, kertoo Ulla Nordfors.

 

Tiedeviestintäpalkittu Satu Räsänen vie tiedettä kouluihin

Mitä tutkija ja ympäristöhankkeen vetäjä voi tehdä, kun hän haluaisi näyttää, miten läheisen joen valuma-alue toimii, mutta peruskoulun opetussuunnitelmassa ei ole tilaa maastoretkille? Hän ryhtyy askertelemaan.

Oululainen maantieteilijä Satu Räsänen palkittiin Vuoden 2026 tiedeviestintäpalkinnolla Kiiminkijoen valuma-alueen ympäristön parantamisen koordinaatiohankkeeseen sisältyvästä kansalais- ja erityisesti koululaisviestinnästä. Räsänen on kouluja kiertäessään tavoittanut alueen satoja koululaisia ja havainnollistanut itse rakentamansa valuma-alueen pienoismallin avulla, miten vesistöt toimivat ja kuinka ihmisen toiminta muuttaa vesiekosysteemejä.

Jo toistakymmentä vuotta Satu Räsänen on myös opettanu tOulun yliopiston tutkijakoulussa tutkijoille suunnatulla tiedeviestinnän johdantokurssilla.

– Tunnen suurta tyydytystä, kun sytytän tutkijoissa tarpeen ja halun kertoa omasta tutkimuksestaan yleistajuisesti. Haluan heidän ymmärtävän roolinsa ja omat mahdollisuutensa siinä, mitä kaikkea voi viestiä ja millaisia kanavia pitkin, mitä valmiuksia heidän tulisi kehittää itsessään, jotta pystyy viestimään paremmin, Räsänen kertoo.