Hallituksen esitys sote-rahoituksen muutoksesta rankaisee rankalla kädellä säästämisestä

— Luonnollisesti hallituksen esitysluonnos on iso pettymys hyvinvointialueelle ja meidän asukkaillemme. Rahoitusta siirrettäisiin pois niiltä alueilta, jotka ovat säästäneet muita aiemmin tai ponnekkaammin. Asiantuntijavirasto THL:n tutkimukseen perustuvat muutosesitykset on lakiluonnoksessa sivuutettu. Rahoituslaki kuitenkin sisältää jo nyt toimivat instrumentit kriisiytyneiden alueiden auttamiseksi. Näitä ovat muun muassa arviointimenettely ja lisärahoitus, toteaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hyvinvointialuejohtaja Sanna Svahn.

Sote-uudistuksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lähtökohdat olivat keskimääräistä heikommat. Rahoitusvaje vuonna 2023 oli -6,6 prosenttia, kun Suomessa se oli keskimäärin -5,9 prosenttia. Länsi-Uudenmaan luottamushenkilöt, viranhaltijat ja koko organisaatio ottivat tilanteen ja sopeuttamisen vakavasti, ja jo vuonna 2024 alue teki Suomen sote-sektorilla vertaansa vailla olevat säästöt. Menotaso painettiin yhden vuoden aikana rahoituslain tasolle.

— Nopean ja kipeänkin sopeuttamisen ansiosta Länsi-Uusimaa saa alijäämät katettua. Kyllä tämä vaikuttaa koko hyvinvointialueen kehittämisen vauhtiin. Tästä koko työyhteisön ja päätöksentekijöiden ansiokkaasta työstä ja säästöhaasteen edistämisestä organisaatio palkitaan pysyvällä kymmenien miljoonien rahoitusleikkauksella, Svahn pohtii esitysluonnoksen vaikutuksia hyvässä vauhdissa olevaan asukkaiden palvelujen kehittämiseen.

Lakiehdotuksen mukaan suurimmat leikkaukset kohdistuvat alueille, joiden arvioidaan olevan taloudellisesti kantokykyisiä. Todellisuudessa kuitenkin Länsi‑Uudellamaalla väestö ikääntyy, kasvaa, monikielistyy ja kaupungistuu nopeasti – nämä kaikki lisäävät kustannuksia, eikä rahoituksen leikkaus huomioi tätä todellista asukkaiden palvelutarvetta. Yksityisen terveydenhuollon diagnoosien poistaminen rahoituslaskennasta heikentää erityisesti Etelä-Suomen alueiden rahoitusta entisestään.

— Hyvinvointialueet eivät ole kuntia. Elinvoimalla ja alijäämillä ei ole yhteyttä toisiinsa. Rahoitus tulee valtiolta, ei paikallisista veroista. Rahoituksessa huomioidaan kuitenkin ikärakenne täysimääräisesti. Siksi rahoitus vaihtelee asukaskohtaisesti Länsi-Uudenmaan pienimmästä 4052 eurosta Etelä-Savon suurimpaan 6055 euroon asukasta kohden. Mielestäni rahoitusjärjestelmän pysyviä kriteerejä pitäisi muuttaa vain, jos muutoksilla voidaan huomioida tosiasiallinen palvelutarve aiempaa paremmin, toteaa Svahn.