Ilmastopaneelin raportti: EU:n ilmastopolitiikan uudistaminen on Suomelle mahdollisuus

Suomen ilmastopaneelin tänään julkaistussa raportissa tarkastellaan vaihtoehtoja EU:n ilmastopolitiikan toteutukselle 2030-luvulla, kun EU:n tavoitteena on saavuttaa 90 prosentin päästövähennys vuoteen 2040 mennessä.

Ilmastopaneelin raportti tarjoaa päättäjille tietoa eri politiikkavaihtoehtojen vaikutuksista Suomelle. Raportissa kuvataan EU:n nykyisen ilmastopolitiikan arkkitehtuurin pääpiirteet sekä arvioidaan vaihtoehtoja sen kehittämiseksi vuoden 2030 jälkeen erityisesti päästökaupan osalta. Lisäksi kartoitetaan EU:n päästökaupan kehitysvaihtoehtoja taloudellisen mallinnuksen ja oikeustieteellisen analyysin keinoin.

EU-tason ilmastopolitiikka tukee Suomen omien tavoitteiden saavuttamista

Mallinnuksen avulla raportissa tarkastellaan neljää skenaariota vuoden 2030 jälkeiselle EU:n ilmastopolitiikalle: politiikka jatkuu nykyisten sääntöjen mukaan, teknologiset hiilinielut lisätään EU:n päästökauppaan, nykyinen päästökauppa ja tuleva jakelijoiden päästökauppa yhdistetään tai Pariisin sopimuksen mukaiset kansainväliset ilmastoyksiköt tuodaan osaksi päästökauppaa.

Kaikissa skenaarioissa Suomi saavuttaa kansallisen ilmastolain mukaisen vuoden 2040 tavoitteen vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta pois lukien maankäyttösektorin päästöt, mutta missään skenaariossa Suomi ei saavuta ilmastolain mukaista hiilineutraaliutta vuonna 2035 ilman merkittäviä kansallisia lisätoimia maankäyttösektorilla. Maankäyttösektorin uusia politiikkatoimia ei käsitelty tarkastelluissa skenaarioissa.

Päästöjen hinnoittelu edistää kustannustehokkuutta ja hyödyttää Suomea

Kustannustehokkuuden merkitys kasvaa, kun päästövähennysten toteuttamisesta tulee haastavampaa mentäessä kohti yhä tiukempia ilmastotavoitteita. Päästöjen hinnoittelun laajentaminen verojen, päästökaupan tai päästöperusteisten tukien avulla edistää päästövähennysten kustannustehokkuutta.

– Suomi hyötyy päästökaupasta, koska Suomen päästöt ovat vähentyneet päästökauppasektorilla verrattain nopeasti.  Mikäli teknologiset hiilinielut sisällytetään päästökauppaan, se voisi tuoda lisätuloja suomalaisille yrityksille, jotka kykenevät tuottamaan suuria määriä negatiivisia päästöjä, sanoo Ilmastopaneelin jäsen, ympäristötaloustieteen professori Lassi Ahlvik.

Kun päästökaupan merkitys kasvaa, jäsenvaltioille kohdennettujen päästötavoitteiden rooli vuoden 2040 tavoitteen saavuttamisessa pienenee. Päästökaupan laajentaminen nykyisiä sektoreita laajemmalle, esimerkiksi jätteenpolttoon, edesauttaisi päästövähennyksiä myös niillä sektoreilla.

Nyt tehtävät valinnat määrittävät päästökaupan tulevaisuutta

Raportin perusteella Suomen ilmastopaneeli suosittelee päättäjille EU:n päästökaupan kehittämiseksi seuraavaa:

1. Teknologiset nielut kannattaa tuoda päästökauppaan, mutta siten, ettei päästöoikeuden hinta laske.
2. Pitkällä aikavälillä nykyinen päästökauppa ja tuleva jakelijoiden päästökauppa tulee yhdistää.
3. Kansainvälisiä ilmastoyksiköitä ei tule liittää päästökauppaan.

Teknologisten nielujen liittäminen päästökauppaan loisi kasvavan vahvan kannustimen niiden kehittämiseksi. Teknologiset nielut kannattaa kuitenkin liittää päästökauppaan rajatusti sallimalla vain pysyvät poistot, ja samalla tulee vähentää jaettavien päästöoikeuksien määrää tai asettaa yläraja poistoyksiköiden käytölle.

Ilman päästöoikeuksien määrän korjausta nettopäästöt voivat kasvaa EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvän markkinavakausvarannon toiminnan vuoksi. On myös huomioitava, että bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja pysyvä varastointi tuottaa negatiivisia päästöjä vain, jos käytetyn biomassan kestävyys turvataan ja luonnon hiilinielut pidetään ilmastopolitiikan näkökulmasta riittävän suurina.

–  Teknologisten nielujen liittäminen päästökauppaan tulee tehdä niin, ettei varsinaisten päästövähennystoimien edistymistä hidasteta, toteaa Ilmastopaneelin jäsen, erikoistutkija Kati Koponen.

EU:n kahden erillisen päästökauppajärjestelmän yhdistäminen johtaisi samaan hintaan niin teollisuuden päästöille kuin tieliikenteen ja rakennusten lämmityspolttoaineille, mikä edistäisi kustannustehokkuutta. Yhteinen päästökauppa todennäköisesti nostaisi nykyisen päästökauppajärjestelmän hintaa ja loisi vahvemman kannustimen teollisuuden päästövähennyksille ja teknologisten nielujen käyttöönotolle. Samalla se todennäköisesti rajoittaisi korkeimpia hintoja tulevassa jakelijoiden päästökaupassa, ja voisi sitä kautta lisätä ilmastopolitiikan hyväksyttävyyttä muun muassa tieliikenteen osalta.

Kansainvälisten ilmastoyksiköiden lisääminen EU:n päästökauppaan ei ole suositeltavaa, sillä halvat yksiköt laskisivat päästöoikeuden hintaa, syrjäyttäisivät teollisuuden ilmastotoimia ja hidastaisivat teknologisten nielujen käyttöönottoa.

–  Loppuvuodesta 2025 sovittu kansainvälisten ilmastoyksiköiden kytkeminen EU:n ilmastopolitiikkaan kannattaa toteuttaa muulla tavoin kuin päästökauppajärjestelmän kautta. Vaihtoehtoja voisivat olla joko EU-tavoitetta täydentävä EU-tason osto-ohjelma tai jäsenmaiden kansalliseen harkintaan perustuva kansainvälisten ilmastoyksiköiden käyttö, sanoo Ilmastopaneelin jäsen, kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi.

Lisätietoja:

Suomi ja Euroopan unionin ilmastopolitiikka 2030-luvulla -raportti

• Lassi Ahlvik, Ilmastopaneelin jäsen, Helsingin yliopiston professori, p. 040 617 6877
• Kati Kulovesi, Ilmastopaneelin jäsen, Itä-Suomen yliopiston professori, p. 050 439 2173
• Kati Koponen, Ilmastopaneelin jäsen, VTT:n erikoistutkija, p. 040 487 8123