Työnantajalle ehdotonta vankeutta Pohjois-Afrikasta telakalle rekrytoitujen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä

Tapahtumat sijoittuivat vuosille 2020–2022. Työnantajayritys toimi telakalla aliurakoitsijana. Asiassa oli keskeisesti riitaa työntekijöiden tekemien työtuntien määrästä, maksamattomista palkoista sekä siitä, olivatko työntekijät joutuneet palauttamaan palkkojaan työnantajalle. Oikeus arvioi myös, oliko työntekijät asetettu ulkomaalaisuutensa perusteella huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi heidän riippuvaisuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.

Työnantaja jätti palkkoja maksamatta ja peri maksettuja palkkoja takaisin

Työntekijät kertoivat työskennelleensä arkipäivisin 8–12 tuntia, joskus päivittäin, ja saaneensa palkkalaskelmia vain satunnaisesti. Käräjäoikeus piti työntekijöiden kertomusta ja sitä tukevia telakan kulkutapahtumatietoja luotettavina ja riittävänä näyttönä heidän työtuntiensa määrästä. Työntekijät olivat myös itse pitäneet tapahtuma-aikana omaa työaikakirjanpitoa. Oikeudessa esitettiin laskelmia, jotka perustuivat telakan kulkutapahtumiin. Kun niitä vertailtiin tilitapahtumiin, oli havaittavissa, että palkkaa oli jäänyt maksamatta. 

Käräjäoikeus piti kulkutapahtumiin perustuvaa laskelmaa luotettavana arviona ansaitusta palkasta ja tilitapahtumien koontia luotettavana selvityksenä maksetuista palkoista. Työntekijöiden kertomukset työajoista sekä ylitöiden ja lomakorvausten puuttumisesta olivat yhteneväisiä ja saivat vahvaa tukea kirjallisesta näytöstä. 

Työnantajan ilmoittamaa tuntikirjanpitoa ei esitetty todisteena. Kaikki työntekijät kertoivat työnantajan vaatineen heitä palauttamaan osan palkoistaan. Tätä tukivat tallenteet ja tilitapahtumien koonti. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että työntekijät olivat joutuneet maksamaan palkkaa takaisin työnantajalle.

Työntekijät eivät osanneet kyseenalaistaa työnantajan toimintaa

Maksamattomien palkkojen ja työnantajalle palautettujen palkkojen yhteismäärä oli työntekijöittäin noin 20 000–35 000 euroa. Käräjäoikeus katsoi, että määrien suuruus, ja erityisesti työnantajan vaatimukset palauttaa maksettua palkkaa erilaisilla verukkeilla, osoittivat työntekijöiden joutuneen huomattavan epäedulliseen asemaan heidän alkuperänsä tai kansalaisuutensa perusteella ilman hyväksyttävää syytä.

Työntekijät olivat tulleet Suomeen nimenomaan tätä työtä varten ja heidän oleskelunsa maassa oli riippuvainen työpaikasta. Heillä ei ollut aiempia kontakteja Suomeen, eivätkä he osanneet suomea tai juuri englantiakaan. Oikeus arvioi, ettei heillä näissä oloissa ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia tuntea Suomen työlainsäädäntöä tai omia oikeuksiaan.

Oikeus piti todistajan kertomusta uskottavana ja yksityiskohtaisena siitä, ettei työntekijöillä aluksi ollut valmiuksia kyseenalaistaa työnantajan toimintaa, ja kun he myöhemmin ryhtyivät niin tekemään, työnantaja reagoi aggressiivisesti tai välttelevästi. Työntekijät myös asuivat työnantajan järjestämässä asunnossa, mikä lisäsi heidän riippuvuuttaan.

Kun oikeus arvioi olosuhteita kokonaisuutena, katsoi oikeus, että työnantaja oli asettanut työntekijät ilman painavaa, hyväksyttävää syytä huomattavan epäedulliseen asemaan näiden kansallisen ja etnisen alkuperän perusteella, käyttämällä hyväksi näiden riippuvaista asemaa ja ymmärtämättömyyttä. Oikeuden mukaan työnantaja oli ollut varsin tietoinen heidän heikosta asemasta ja toiminut tahallisesti. 

”Ei sakolla sovitettavissa”

Kiskonnantapaisen työsyrjinnän rangaistusasteikko on sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Käräjäoikeus katsoi, että työnantajan menettely oli työntekijöiden määrä sekä maksamatta olevien palkkojen määrä, ja erityisesti palkkojen takaisinperiminen ja niiden määrä, huomioon ottaen siinä määrin moitittavaa, että teko ei ollut sakolla sovitettavissa. Oikeus tuomitsi työnantajan kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

”Kiskonnantapainen työsyrjintä on ilmiö, jossa työntekijän haavoittuvaa asemaa pyritään hyödyntämään asettamalla hänet selvästi muita huonompaan asemaan esimerkiksi palkkauksessa. Työnantaja hyötyy siitä melkein aina taloudellisesti – kuten tässäkin tapauksessa esimerkiksi jättämällä palkkoja maksamatta, ja lisäksi vaatimalla palkkoja takaisin” toteaa työsuojelun juristi Natalie Eklund Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 6.2.2026, asianumero R 23/5523, vailla lainvoimaa.