Yritykset avainasemassa luontokadon hillinnässä – luontotoimien vauhdittamiseksi tarvitaan lainsäädäntöä, taloudellisia kannustimia ja osaamisen kehittämistä

Yrityksillä voisi olla merkittävä rooli kansainvälisten luontotavoitteiden saavuttamisessa, mutta nykyinen toimintaympäristö ei riittävästi tue yritysten luontotoimia tai hillitse luontohaittojen aiheuttamista. Yritysten luontotoimet mahdollistavan toimintaympäristön luomiseksi tarvitaan johdonmukaista politiikkaa ja lainsäädäntöä, talous- ja rahoitusjärjestelmän muutosta, luontovaikutusten arviointimenetelmien käyttöönottoa ja yritysten luonto-osaamisen kehittämistä.

”Luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää päättäjiltä johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä. Uskaltaakseen investoida kestävyyttä edistävien ratkaisujen kehittämiseen yritykset tarvitsevat vakaata ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. Luontovaikutusten ja -riippuvuuksien arviointi on tärkeää myös liiketoiminnan riskien hallitsemiseksi”, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Yrityksen liiketoiminnan ja arvoketjujen luontovaikutusten arvioiminen on ensimmäinen askel luontohaittojen pienentämiseksi. Arviointimenetelmiä on jo olemassa, ja esimerkiksi yritysten luontojalanjäljen mittaamisessa on Suomessa otettu edistysaskelia. Monet toimialat, rahoittajat ja kaupungit ovat laatineet luonnon monimuotoisuustiekarttoja, jotka näyttävät suuntaa luontotoimille.

”Vielä toistaiseksi liian harva yritys on asettanut määrätietoisia ja konkreettisia luontotavoitteita ja toimii järjestelmällisesti luonnon hyväksi. Yritysjohtajien olisi tärkeää pohtia, pitävätkö nykyiset liiketoimintamallit ja strategiat heidän yrityksensä lukittuna luontoa haittaavaan toimintaan. Käänne luontoa heikentävästä liiketoiminnasta luontoa vahvistavaksi vaatii kaikenkokoisten yritysten panosta”, sanoo Suomen Luontopaneelin mietinnön pääkirjoittaja Anne Quarshie.

Vahva luontolaki loisi raamit yritysten luontotoimia mahdollistavalle toimintaympäristölle

Luontokadon hillintää ei nykyään ohjata kokonaisuutena. Lainsäädännön hajanaisuus aiheuttaa sääntelyyn aukkoja ja ristiriitoja. Ilmastolakia vastaava kaikkia hallinnonaloja ohjaava luontolaki vahvistaisi luontopolitiikan ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta.

”Luontolaki vaikuttaisi sitovasti kaavoituksen, luonnonvarojen käytön ja muun luontoa koskevan lainsäädännön soveltamiseen. Se velvoittaisi lievennyshierarkian noudattamiseen eli luontohaittojen välttämiseen, lieventämiseen ja väistämättömien haittojen kompensointiin. Luontolaki tukisi ympäristöperusoikeuden toteutumista, eikä poikkeuslupa- ja korvausjärjestelmään yhdistettynä olisi yksittäistapauksellisista rajoituksista huolimatta ristiriidassa omaisuudensuojan kanssa”, sanoo Kotiaho.

Aiheuttaja maksaa -periaatteen käyttöönotolla voidaan hillitä luontohaittoja

Luontohaittojen aiheuttamisen kustannus jää yritysten päätöksenteossa näkymättömäksi, koska luonnolle koituvia haittoja ei yleensä ole hinnoiteltu. Tällöin yrityksille ei synny taloudellisia kannusteita muuttaa luontoa haittaavaa toimintaansa. Yritysten usein lyhyttä aikaväliä painottavat tavoitteet voivat ohjata niiden päätöksentekoa jättämään pitkän aikavälin luontovaikutukset huomiotta.

Esimerkiksi luontohaittamaksulla, maankäytönmuutosmaksulla tai rakentamista ja muuta maankäyttöä koskevalla velvoittavalla ekologisella kompensaatiolla voitaisiin toteuttaa aiheuttaja maksaa -periaatetta. Sen avulla voidaan hillitä luontohaittojen aiheuttamista ja siirtää kustannuksia toimijoille, jotka hyötyvät luonnon tilan heikentämisestä ja ovat siitä vastuussa.

”Ilman puuttumista jatkuvien luontohaittojen syntymiseen merkittävätkään suojelu- ja ennallistamistoimet eivät riitä kääntämään Suomen luonnon tilaa elpyväksi. Aiheuttaja maksaa -periaate kannustaa etsimään vähiten haittoja aiheuttavia ratkaisuja”, sanoo Kotiaho.

Yrityksille tulisi säätää luontojalanjäljen kirjanpitovelvollisuus, joka koskee sekä paikallisia että arvoketjujen kautta ulkoistettuja luontovaikutuksia.

Luonnolle haitalliset tuet tulisi uudelleensuunnata ympäristön tilan parantamiseen

Nykyinen tukipolitiikka ohjaa liiketoimintaa osin kestämättömään suuntaan. Monien luonnolle haitallisten käytäntöjen jatkumista ei vain sallita, vaan niille myönnetään tukia, joita ilman toiminta ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Osana YK:n luontokokouksen päätöslauselmaa Suomi on sitoutunut kartoittamaan luonnolle haitalliset tuet ja poistamaan tai uudelleen kohdentamaan ne luonnon tilaa tukeviksi vuoteen 2030 mennessä.

”Ympäristölle haitallisten toimien sijaan tulisi tukea ympäristön tilaa parantavia toimia. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen tulisi nykyistä suoremmin olla mukana esimerkiksi maa- ja metsätalouden tukien saamisen edellytyksissä”, Kotiaho sanoo.

Rahoitusalan toimijat voivat vaikuttaa yritysten toimintaympäristöön esimerkiksi edellyttämällä sijoituskohteilta ja asiakasyrityksiltä kattavia arvioita niiden luontovaikutuksista sekä luontoriskien tunnistamista. Rahoituksen hinnoittelu, korot ja ehdot tulisi suunnata niin, että ne kannustavat luontoa vahvistaviin toimiin ja tekevät luonnon heikentämisestä taloudellisesti kannattamatonta.

”Esimerkiksi uudistavaan maa- ja metsätalouteen, luontoa kunnioittavaan matkailuun, luonnonarvomarkkinoihin ja teknologisiin ratkaisuihin liittyy merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia”, sanoo Quarshie.

”Luontokadon ratkaiseminen on aloitettava heti. Se ei voi odottaa, että ratkaistaan kaikki muut kriisit ja konfliktit ensin. Työhön tarvitaan päättäjien, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan panosta. Luomalla yritysten luontotoimia mahdollistava toimintaympäristö yrityksistä voidaan tehdä kestävän tulevaisuuden rakentajia ja keskeisiä toimijoita luontokadon pysäyttämisessä”, toteaa Kotiaho.

Lisätietoja

• Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES julkaisee raportin liiketoiminnan ja luonnon välisistä yhteyksistä (Business and Biodiversity Assessment) 9. helmikuuta. IPBESin raportti kokoaa laajasti tutkimustietoa ja antaa suosituksia kansainvälisellä tasolla. Suomen Luontopaneelin mietintö nostaa raportin Suomen näkökulmasta keskeisiä pääviestejä ja antaa suosituksia kansalliseen päätöksentekoon.

• Suomen Luontopaneelin mietintö:
  "Liiketoiminta vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta" (pdf)

• Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi

• Anne Quarshie, Suomen Luontopaneelin mietinnön pääkirjoittaja ja Turun kauppakorkeakoulun apulaisprofessori, puh. 050 433 2514, anne.quarshie@utu.fi

• Sanna Autere, Suomen Luontopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@syke.fi