Maahanmuutto- ja turvapaikkaprosessiin suunniteltu valtava muutos unohtaa ihmisoikeudet ja uhkaa ylikuormittaa koko järjestelmän

”Kansallista liikkumavaraa voidaan EU-jäsenmaissa käyttää tavalla, joka huomioi ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen. Tähän Suomi ei tartu, vaan suunta näyttää olevan päinvastainen”, sanoo maahanmuuton asiantuntija Anne Hammad Diakonissalaitokselta.

EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen eli ns. paktin tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden turvapaikka-, vastaanotto- ja maahanmuuttojärjestelmien varautumista, resursointia ja tehokkuutta sekä parantaa unionin kykyä sopeutua toimintaympäristön muutoksiin. Uudistus sisältää laajan kokonaisuuden erilaisia muutoksia niin EU-tasolla kuin kansallisesti jäsenmaissa.  Muutos on koko EU:n tasolla historiallisen suuri.‑, vastaanotto‑ ja maahanmuuttojärjestelmien varautumista, resursointia ja tehokkuutta sekä parantaa unionin kykyä sopeutua toimintaympäristön muutoksiin.

”Turvapaikkaprosessin tehostaminen on tavoitteena kannatettava. Se tulisi pystyä tekemään kuitenkin niin, että haavoittuvassa asemassa oleva hakija saa paitsi tehokkaan, myös perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta kunnioittavan kohtelun hakuprosessin aikana”, sanoo Anne Hammad.

Huolena kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat turvapaikanhakijat

Mittakaavaan nähden ripeästi valmistellussa paketissa on useita kysymyksiä herättäviä kohtia, jotka mahdollisesti vaarantavat ihmisarvoisen turvapaikkaprosessin.

Esityksen ongelmakohdat liittyvät esimerkiksi maksuttoman oikeudellisen neuvonnan ja oikeusavun tosiasiallisen saatavuuden turvaamiseen, muutoksenhakuprosessin määräaikojen lyhentymiseen, liikkumisvapauden rajoittamiseen sekä ilman huoltajaa maahan tulevien lasten edustajajärjestelmään. Myös integroituminen vaikeutuu, kun laillinen työnteko-oikeus alkaa vasta kuuden kuukauden päästä turvapaikkahakemuksen jättämisestä.

Tarpeettoman kireät aikataulut haastavat vaikeimmassa tilanteessa olevien turvapaikanhakijoiden tilanteiden selvittämistä.

”Osan turvapaikanhakijoiden tilanteen huolellinen selvittäminen vaatii aikaa. Tiukennettu aikataulu saattaa jättää huomaamatta erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen. Sellaisia ovat lähtömaassa vainoa, kidutusta tai sotatraumoja kokeneet henkilöt, jotka ovat suojelun tarpeessa, mutta joiden suojelun tarve ei näyttäydy tiukennetun aikataulun vuoksi”, Anne Hammad huomauttaa.

Huolena on myös turvapaikkajärjestelmän kuormittuminen sekä kustannusten nouseminen.

”Tiukka toimeenpanoaikataulu yhdistettynä uudistuksen laajuuteen lisäävät riskiä, että rajaviranomaisten, Maahanmuuttoviraston ja eri oikeusasteiden kuormitus kasvaa tavalla, joka heikentää prosessin laatua ja siten yhdenvertaista kohtelua”, Anne Hammad sanoo.