SDP:n Perholehto: Sote-asiakasmaksut ammattilaisten seurantaan

– Hallitus ehti kyllä korottaa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen enimmäismääriä sekä leikata hyvinvointialueiden rahoitusta, mutta ei kykene huolehtimaan siitä, että hinta ei estä hoitoon pääsyä tai laskut ajaudu ulosottoon. Prioriteettijärjestys kertoo karua kieltä siitä, kenen näkökulmasta päätöksiä on tehty, Perholehto toteaa.

Eduskunta edellytti jo vuonna 2020, että hallitus ryhtyy selvittämään asiakasmaksukaton seurantavastuun siirtämistä viranomaisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanta on selvä: vastuun tulisi olla hyvinvointialueilla, kuten lääkekaton osalta jo on.

– Nyt hallitus vetoaa kiireeseen ja etsii tekosyitä toimettomuudelle. Tosiasia kuitenkin on, että esimerkiksi lääkekattoa seurataan jo viranomaisten toimesta, eikä kukaan pidä sitä mahdottomana. Asiakasmaksukatonkaan kohdalla kyse ei ole tekniikasta vaan tahdosta, Perholehto painottaa.

Perholehto muistuttaa, että apulaisoikeusasiamies on todennut asiakasmaksujen alentamiseen ja perimättä jättämiseen liittyvien oikeuksien olevan heikosti tunnettuja ja käytäntöjen vaihtelevan alueittain. SOSTEn selvityksen mukaan maksujen alentamisen hakeminen voi olla yhtä monimutkaista kuin toimeentulotuen hakeminen.

– On vastuutonta korottaa maksuja tilanteessa, jossa edes asiakasta suojaavat mekanismit eivät toimi. Ennen maksujen nostamista olisi pitänyt varmistaa, ettei järjestelmä työnnä ihmisiä velkaantumiseen ja ulosottoon, Perholehto toteaa.

Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan korostanut, etteivät asiakasmaksut saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Tästä huolimatta satojatuhansia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja päätyy vuosittain ulosottoon.

Lisäksi asiakasmaksukatto, lääkekatto ja matkakatto nollaantuvat kaikki vuodenvaihteessa, mikä tekee alkuvuodesta monisairaille ja pienituloisille taloudellisesti erityisen raskaan.

– Maksukattojen pitäisi suojata ihmisiä, ei testata heidän jaksamistaan, muistiaan tai digiosaamistaan. Kun järjestelmä epäonnistuu systemaattisesti kaikkein sairaimpien kohdalla, kyse on yhdenvertaisuusongelmasta, Perholehto painottaa.