Uutuuskirja herättelee pohtimaan Itämeren merkitystä ja tulevaisuutta

Vielä 1980-luvulla Itämeri oli niin kirkas, että Jessica Haapkylän isoisä pystyi rakentamaan lastenlapsilleen meren pohjaan sukellusradan. Näkyvyyttä riitti, ja toivo eli meren hyvinvoinnin suhteen. Nyt 2020-luvulla lähimeremme yllä on varjoja. Meri rehevöityy ja lämpenee, ja runsastuneiden sateiden vuoksi merivesi makeutuu, mikä aiheuttaa ongelmia suolaisempaan veteen tottuneille eliöille. Toki paljon hyvääkin on tapahtunut, ja mereen valuva ravinnekuorma on pienentynyt merkittävästi 50 viime vuoden aikana.

Tarinallinen tietokirja Itämeri kertoo ihmisistä ja elämästä Itämeren aalloilla ja pinnan alla. Kirja vie Jessica Haapkylän lapsuudenmaisemiin Porvoon edustalle Glosholmenin saarelle, jonka majakka toimi Tove Janssonille muumitalon esikuvana ja jonka etelärannalta saattoi nähdä Klovharun, Janssonin mökkiluodon. Nykyajassa Haapkylä matkaa tutkimusalus Arandan kyydissä Itämeren-kierrokselle, jonka aikana tutkitaan meren nykytilaa. Sukellukset rantavesissä osoittavat konkreettisesti, mitä Itämeren kuohujen kätköissä on tapahtunut.

Kirja on nyt saatavissa kaupoista ja e-kirjana lukuaikapalveluista.

Tilaa arvostelukappale

Jessica Haapkylä on sukellusta rakastava meribiologi, joka on kirjoittanut useita tietokirjoja merten tilasta ja suojelusta. Hän kiinnostui merestä jo lapsena snorklatessaan Porvoon saaristossa. Meribiologina hän on sukeltanut maailman trooppisissa merissä tutkien ilmastonmuutoksen vaikutuksia koralleihin. Haapkylän viimeisimpiä teoksia ovat Valtameret ja ilmastonmuutos (2022) sekä Merten jättiläinen (2023).