Lähes kaikilla yli 40-vuotiailla muutoksia olkapään magneettikuvissa – yhteys olkapäävaivoihin heikko

Tuoreen tutkimuksen tulokset julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä. Tutkijoiden mukaan tulokset haastavat nykyisen ajattelutavan, jossa kuvantamiselle annetaan keskeinen rooli olkapääoireiden selvittelyssä.  

”Olkapääoireiden on pitkään ajateltu johtuvan rakenteellisista muutoksista, minkä vuoksi kuvantaminen on noussut tutkimisen keskiöön. Kun poikkeavuuksia löytyy, potilas ohjataan usein suoraan niiden perusteella hoitoon”, kertoo väitöskirjatutkija, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Thomas Ibounig. 

Tutkimukseen osallistui 602 satunnaisesti valittua 41–76-vuotiasta suomalaista, jotka kävivät kliinisessä tutkimuksessa ja molempien olkapäiden magneettikuvauksessa. Peräti 99 prosentilla todettiin vähintään yksi poikkeava löydös. Heistä 25 prosentilla todettiin alkava jänteen rappeuma, 62 prosentilla osittainen repeämä ja 11 prosentilla täydellinen repeämä. 

Muutokset lisääntyivät iän myötä, mutta niiden esiintyvyys oli lähes sama oireettomissa (96 %) ja oireisissa (98 %) olkapäissä. Täydellisetkin repeämät olivat tavallisia oireettomilla: niistä 78 % löytyi olkapäistä, jotka eivät olleet oireilevia. 

“Kiertäjäkalvosimen muutokset ovat lähes väistämättömiä ikääntymisen myötä, eikä niiden löytyminen kuvantamisessa tarkoita automaattisesti sairautta tai hoidon tarvetta”, sanoo tutkimuksen vastuullinen tutkija, dosentti Simo Taimela. 

 
Turhat kuvaukset vievät voimavaroja vaikuttavalta hoidolta 

Ibounigin mukaan magneettikuvaus auttaa harvoin selvittämään olkapääoireiden syytä, kun kipu on alkanut ilman selvää vammaa tai selkeää toiminnallista vajetta. Hänen mukaansa myös terminologiaan on syytä kiinnittää huomiota: ”Termi ‘repeämä’ voi aiheuttaa turhaa huolta ja johtaa tarpeettomiin hoitoihin, vaikka kyse on tyypillisesti tavanomaisesta ikääntymismuutoksesta.” 

Helsingin yliopiston professori Teppo Järvinen korostaa tulosten laajempaa merkitystä: ”Tämä tutkimus osoittaa, miksi vallitsevia käytäntöjä pitää uskaltaa kyseenalaistaa. Lähes kaikilta löytyy poikkeavia löydöksiä, mutta ne selittävät oireita huonosti. Pahimmillaan potilas saa väärän diagnoosin ja ohjautuu hoitoon, josta on vain vähän hyötyä tai josta voi olla jopa haittaa.” 

Järvisen mukaan kyse on myös resursseista: “Turhat kuvaukset ja hoidot vievät voimavaroja vaikuttavalta hoidolta. Siksi kuvantamisesta tulisi pääosin pidättäytyä, paitsi silloin, kun taustalla on selvä vamma, merkittävä toiminnanvajaus tai epäily vakavammasta syystä.” 

Tutkijat painottavat myös potilasviestinnän merkitystä. Neutraalien termien, kuten rispaantuma, kuluma tai ikääntymiseen liittyvä muutos, katsotaan heijastavan löydösten todellista luonnetta paremmin ja auttavan välttämään tarpeetonta huolta ja ylihoitoa. 

Linkki tutkimusartikkeliin: Incidental Rotator Cuff Abnormalities on Magnetic Resonance Imaging | JAMA Internal Medicine

FICEBO-tutkimusryhmä (Finnish Centre for Evidence-Based Orthopaedics) toimii Helsingin yliopistossa ja HUSissa. Ryhmä on kansainvälisesti tunnettu kirurgisen tutkimuksen ja näyttöön perustuvan lääketieteen edelläkävijä Suomessa.

Yliopistollisessa sairaalassa tutkimus on osa hoitoa: arvioimme ja kehitämme jatkuvasti hoitoa tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja potilaskokemukseen perustuen. Teemme HUSissa tiivistä tutkimusyhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Julkaisemme vuosittain noin 2400 vertaisarvioitua tutkimusta, joita nostamme esiin uutisissamme.