Uusi raportti: Rauhantyön mittaamisessa näkyy kolonialismin jäänteitä

Uusi raportti nostaa esiin kansainvälisen rauhanrakentamisjärjestelmän kolonialistiset rakenteet, jotka näkyvät tavassa mitata rauhantyön tuloksia.

Raportissa tarkastellaan aihetta erityisesti paikallisjohtoisen rauhantyön näkökulmasta. Paikallisjohtoisuus tarkoittaa, että kansainvälisten toimijoiden sijaan rauhantyötä johtavat ja toteuttavat esimerkiksi ne yhteisöt, joita konflikti koskettaa. Lähetysseura tukee paikallisjohtoista rauhantyötä muun muassa Myanmarissa, Zimbabwessa ja Kolumbiassa.

”Kolonialistiset rakenteet vaikuttavat sekä toimijoiden välisiin valtasuhteisiin että siihen, kuka määrittelee rauhan ja tuloksellisuuden. Paikalliset rauhanrakentajat näkevät usein rauhantyön seurannan ja arvioinnin menetelmät ulkoapäin tuotuina. Työn tulosten mittaamisessa korostuu rahoittajan raportointitarpeisiin vastaaminen sen sijaan, että korostettaisiin tilivelvollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, joita työ koskettaa. Myös digitaalisia ratkaisuja tarjotaan usein kuulematta niiden käyttäjiä ja heidän tarpeitaan”, sanoo Lähetysseuran rauhan ja sovinnon erityisasiantuntija Tanja Viikki.

”Työn arvioinnin ja tulosten mittaamisen ei tulisi olla ulkoa määrätty velvoite, vaan yhteinen prosessi, jolla tuetaan paikallisesti johdettua työtä. Yhteisöt tulee saada mukaan toiminnan suunnitteluun ja arviointiin”, Viikki sanoo.

Rauhanrakentamisen seuranta ja arviointi on haastavaa, koska rauhanprosessit ovat usein monimutkaisia. Se tekee seurannassa ja arvioinnissa käytetyistä perinteisistä mittareista ja suoraviivaisista tulosketjuista riittämättömiä. Rauhanprosessit eivät koostu selkeistä toisiaan seuraavista vaiheista, vaan ne muodostuvat monista rinnakkaisista ja kontekstisidonnaisista prosesseista.

”Rahoittajat edellyttävät usein tarkkaa raportointia, kuten numeerista dataa ja tulosperustaisia indikaattoreita. Kuitenkin paikallisten rauhanrakentajien työ on usein pitkäjänteistä ja he toimivat haastavissa ja nopeasti muuttuvissa ympäristöissä. Työn vaikutuksia on siten vaikea arvioida mielekkäästi perinteisillä lyhyen aikavälin numeerisilla indikaattoreilla. Lisäksi monet tulokset ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden todentaminen on haastavaa, kuten luottamuksen lisääntyminen”, Viikki sanoo.

Raportin mukaan eettisesti ja osallistavasti rakennetut digitaaliset työkalut voivat hyödyttää rauhantyötä monin eri tavoin.

”Digitaaliset ratkaisut voivat parhaimmillaan kaventaa rahoittajien vaatimusten ja paikallisten rauhanrakentajien todellisuuden välistä kuilua. Paikalliset toimijat voivat esimerkiksi kerätä havaintojaan ääniviesteinä, kuvina, lyhyinä teksteinä tai tarinoina ja digitaalinen alusta muuttaa nämä automaattisesti luokitelluiksi teemoiksi, visualisoiduiksi trendeiksi tai rahoittajille ymmärrettäviksi indikaattoreiksi. Digitaaliset työkalut mahdollistavat myös nopean ja turvallisen tiedonkeruun, osallistavan ja yhteisölähtöisen tiedontuotannon ja reaaliaikaisen oppimisen. Niiden avulla toimintaa voi sopeuttaa muuttuvaan ympäristöön. Kun tieto syntyy ja visualisoituu lähellä yhteisöjä, paikalliset rauhanrakentajat voivat nähdä, mikä toimii, missä jännitteet kasvavat ja miten yhteisöt kokevat työn onnistumisen”, Viikki sanoo.

Raportissa käytiin läpi olemassa olevaa aineistoa, tehtiin kysely rauhanrakentajille ja asiantuntijoille sekä järjestettiin työpaja yhdessä paikallisten rauhanrakentajien kanssa.

Reimagining peacebuilding monitoring and evaluation -raportin rahoitti Gofore Impact -säätiö.