Sarjavalittajiin ja oikeudenkäyntien väärinkäyttöön voisi puuttua ulkomaisin opein

Oikeudenkäynneillä on oikeusvaltiollinen tehtävä toimia lakiin perustuvana mekanismina, joka ylläpitää luottamusta ja yhteiskuntarauhaa. Oikeudenkäyntiä voidaan kuitenkin käyttää kiusantekoon, häirintään ja piittaamattomaan oman edun tavoitteluun.

Samuli Kulmala on tutkinut oikeudenkäyntien väärinkäyttöä siviiliprosessien kontekstissa väitöskirjassaan ”Oikeuden väärinkäytön kielto ja oikeudenkäynnit”. Oikeudenkäyntejä voidaan käyttää esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvien vaientamiseen tai poliittisten vastustajien vainoamiseen.

– Jokainen voi päätyä osalliseksi oikeudenkäyntiin, ja lähtökohtaisesti siviiliprosesseissa kuka tahansa voi aloittaa oikeudenkäynnin. Jos väärinkäyttötarkoituksessa nostetut kanteet yleistyvät, ne voivat heikentää luottamusta tuomioistuimiin, Kulmala sanoo.

Kallis oikeudenkäynti on tehokas pelote

Samuli Kulmala työskentelee käräjätuomarina Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa, ja käytännön työssä kohdatut ongelmat ovat osaltaan innoittaneet häntä tutkimusaiheen pariin. Hän on tutkimuksessaan identifioinut neljä eri oikeudenkäyntien väärinkäytön muotoa:

1. Kanteet, joiden tarkoitus on ensisijaisesti haitata vastapuolta.

2. Kanteet, joilla pyritään estämään osallistuminen julkiseen vaikuttamiseen tai aktivismiin (ns. SLAPP-kanteet).

3. Sarjavalittajien eli kverulanttien toimet.

4. Tilanteet, joissa osapuolet yhdessä ajavat oikeudenkäyntiä kolmannen osapuolen vahingoksi tai yrittävät tekaistun oikeudenkäynnin avulla kiertää pakottavaa lainsäädäntöä.

Käytännössä oikeudenkäyntien väärinkäytön syynä voi olla häirintä, esimerkiksi ex‑puolison tai naapurin harjoittamana, tai pyrkimys pakottaa kilpaileva yritys epäedulliseen sopimukseen. Oikeudenkäyntejä voi myös käyttää toimittajien tai aktivistien vaientamiseen. Koska oikeudenkäynnit kestävät pitkään ja ovat kalliita, voi pelkkä tieto mahdollisesta oikeudenkäynnistä olla tehokas pelote.

– Taloudellisesti heikompi osapuoli ei välttämättä uskalla riitauttaa vastapuolensa kyseenalaistakaan vaatimusta, koska hän ottaa silloin riskin huomattavista oikeudenkäyntikuluista, Kulmala sanoo.

Suomessa oikeutta ei saa käyttää yksinomaan toisen vahingoittamisen tai haittaamisen tarkoituksessa. Oikeuden väärinkäytön kielto on laaja-alainen oikeusperiaate, joka määrittää oikeuden käyttämisen sallittuja rajoja. Perusteettomien kanteiden kontekstissa väärinkäytösten estäminen on kuitenkin käytännössä hankalaa, koska nykylainsäädäntö asettaa melko matalan kynnyksen haastehakemukselle.

Häirintätarkoituksessa nostetut kanteet tulisi voida torjua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä niiden haittojen minimoimiseksi. Tutkimuksessa esitetään, että haastehakemuksen kriteerejä arvioitaessa pitäisi tunnistaa selvemmin se, että kanteita saatetaan nostaa häirintätarkoituksessa. Lisäksi oikeusvertailun kautta tutkitaan, mitä lainsäädäntömalleja ulkomailla käytetään ongelman ehkäisemiseksi.

Yksi tällainen on esimerkiksi Englannin oikeuden summary judgement -menettely, jossa heikosti perustellun kanteen eteneminen voidaan estää. Mikäli kanteella ei arvioida olevan todellista menestymisen mahdollisuutta, se voidaan hylätä nopeutetussa menettelyssä. Erona kotimaan oikeuteen on se, että menettely mahdollistaa joiltakin osin laajemman harkinnan kuin meidän tuomioistuimissamme.

Miten katkaista sarjavalitusten kierre?

Tutkimus käsittelee myös kverulanttien, eli niin sanottujen sarjavalittajien aiheuttamia ongelmia.

Kulmala on aikaisemmassa tutkimuksessaan selvittänyt sarjavalittajien määrää. Kyselyssä viranomaistahoille peräti 97 prosenttia vastaajista totesi kohdanneensa sarjavalittajan työssään. Ilmiö tunnetaan laajasti oikeushoidon eri sektoreilla. Enemmistö vastaajista piti myös sarjavalittajia keskivertoasiakasta enemmän työllistävinä.

Tulisi siis löytyä keino, jolla perusteeton sarjavalittaminen voidaan tunnistaa ja erottaa aiheellisista valituksista.

– Ulkomailla ongelmaa on ratkaistu sakkorangaistuksilla, oikeudenkäyntikelpoisuuden selvittämisen sekä suoranaisen kanteiden ja valitusten tekemiskiellon avulla.

Kulmalan mukaan sakkorangaistus tai maksu voi olla toimiva keino ehkäistä sarjavalittamista, jos toiminta on tarkoituksellista ja perustuu rationaaliseen harkintaan. Sen sijaan mielenterveyden häiriöstä, kuten vainoharhaisuudesta, kumpuavaan sarjavalittamiseen sakot ja muut kulusanktiot eivät välttämättä tepsi.

Mikäli valituskierteen taustalla on mielenterveydellisiä ongelmia, voisi common law -maissa (Englanti, Yhdysvallat, Australia) tunnettu vexatious litigant -menettelyn kaltainen järjestely ratkaista osan ongelmista. Tässä menettelyssä arvioidaan, onko tietty henkilö lain tarkoittama kverulantti. Englannissa tällaista kannetta ajaa viranomaistaho ja asia tutkitaan oikeudenkäynnissä. Mikäli osoitetaan oikeudenkäynnissä, että henkilö on lain tarkoittama kverulantti, kyseistä henkilöä voidaan kieltää nostamasta uusia kanteita, ellei hän saa siihen erillistä lupaa. Erillisen luvan myöntää Englannissa ylioikeus, jos hakija kykenee osoittamaan, että oikeudenkäynnille on todellinen tarve.

– Toisaalta on syytä huomioida, että mielenterveydellisen ongelman ratkaiseminen edellyttää ennemmin terveydenhuollon piiriin kuuluvaa apua kuin oikeudellista menettelyä. Tulisi löytää keinoja, joilla vaikutetaan myös sarjavalittamisen taustalla vaikuttavaan syyhyn, eikä yksinomaan sen oireisiin.

Lisätietoa väitöstilaisuudesta

OTM, VT Samuli Kulmala väittelee 7.3.2026 kello 12 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Oikeuden väärinkäytön kielto ja oikeudenkäynnit". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PII, Yliopistonkatu 3, Helsinki.

Vastaväittäjänä on OTT, dosentti Timo Saranpää, Lapin yliopisto, ja kustoksena on professori Laura Ervo.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa Heldassa.