Sofia Virta: Ei-tappava kuristaminen on säädettävä omaksi rikoksekseen – kyse on hengenvaarallisesta väkivallasta

Virran mukaan tavoitteena on tunnistaa ja kriminalisoida nykyistä selkeämmin hengenvaarallinen väkivallan muoto, jota ei riittävän hyvin tunnisteta rikoslaissa.

– Kuristaminen ei ole tavallinen pahoinpitely. Se on hengenvaarallinen teko, joka voi muutamassa sekunnissa viedä tajunnan ja muutamassa minuutissa hengen. Lainsäädännön on vastattava tätä todellisuutta, Virta sanoo.

Tällä hetkellä kuristamista käsitellään yleensä pahoinpitelynä. Virran mukaan sääntely ei tunnista riittävästi teon erityistä vaarallisuutta eikä siihen liittyvää kontrollin ja pelon elementtiä.

– Kuristaminen on usein osa lähisuhdeväkivaltaa ja yksi vahvimmista ennusteista tulevasta henkirikoksesta. Silti se käsitellään samassa kategoriassa kuin esimerkiksi tönäisy tai lyönti. Tämä ei vastaa teon vakavuutta, Virta toteaa.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tuoreen Henkirikoskatsauksen mukaan noin 20 naista kuolee Suomessa vuosittain lähisuhdeväkivallan seurauksena. Lähisuhteissa tapahtuvia henkirikoksia edeltää usein väkivallan kierre, jossa kuristaminen on keskeinen riskitekijä. Kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan ei-tappava kuristaminen lisää uhrin riskiä joutua myöhemmin henkirikoksen kohteeksi moninkertaiseksi.

– Kuristaminen on usein hetki, jossa väkivalta muuttuu hengenvaaralliseksi. Se on myös voimakas kontrollin ja alistamisen väline. Siksi se on tunnistettava omaksi rikoksekseen, Virta sanoo.

Lakialoite liittyy myös EU:n tuoreeseen direktiiviin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta, joka velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vakavat väkivallan muodot kriminalisoidaan tehokkaasti ja uhrien oikeussuoja toteutuu.

Useissa maissa, kuten Iso-Britanniassa, Irlannissa, Australiassa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, ei-tappava kuristaminen on jo säädetty erilliseksi rikokseksi. Virran mukaan Suomen on seurattava tätä kehitystä.

– Ei-tappavan kuristamisen lisääminen omaksi rikosnimikkeekseen vahvistaa uhrien oikeusturvaa, selkeyttää viranomaisten toimintaa ja auttaa tunnistamaan vakavan väkivallan riskin ajoissa, Virta sanoo.

Virta painottaa, että lakimuutos on osa laajempaa työtä lähisuhdeväkivallan torjumiseksi.

– Lähisuhdeväkivalta on Suomessa rakenteellinen ihmisoikeusongelma. Meidän on uskallettava nimetä vaarallisimmat teot oikein ja puuttua niihin ajoissa, Virta toteaa.

Lakialoite on valmisteltu yhteistyössä oikeuspsykologi, tietokirjailija Helinä Häkkäsen kanssa, jonka teos Suomalaisen henkirikoksen anatomia julkaistiin viime viikolla.

– Haluan kiittää Helinä Häkkästä asiantuntevasta yhteistyöstä. Tutkimusnäyttö ja asiantuntijatieto ovat välttämättömiä, kun rakennamme lainsäädäntöä, joka suojelee ihmishenkiä, Virta päättää.