Munuaistauti etenee huomaamatta – varhainen diagnoosi ja säännöllinen seuranta vähentävät raskaiden hoitojen tarvetta

Krooninen munuaistauti on jatkuvasti yleistyvä kansansairaus, josta kärsii jo arviolta 7–10 prosenttia Suomen aikuisväestöstä. Tautiin liittyy jo varhaisvaiheista alkaen suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien sekä ennenaikaisen kuoleman riski. Harva suomalainen osaa kuitenkaan olla munuaistaudista huolissaan, sillä se etenee hitaasti ja on aluksi pitkään oireeton.

– Vaikka krooninen munuaistauti on yhtä yleinen sairaus kuin esimerkiksi diabetes, se tunnetaan paljon huonommin, vertaa sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri Satu Mäkelä Pirhasta.

Mäkelän mukaan krooninen munuaistauti on erityisen salakavala juuri vähäisten oireiden vuoksi. Oireita ilmaantuu yleensä vasta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa, ja silloinkin väsymys ja suorituskyvyn lasku saatetaan tulkita stressin, ikääntymisen tai elämäntilanteen seurauksiksi. Sairaus löytyykin usein sattumalta muun sairauden tutkimusten yhteydessä.

Diabetesta ja sydäntauteja sairastavat suurimmassa vaaravyöhykkeessä

Riski sairastua munuaistautiin on kohonnut etenkin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Heistä jopa 40 prosenttia sairastuu munuaistautiin. Myös korkea verenpaine, sydän- ja verisuonitaudit, lihavuus, tupakointi, suvussa oleva munuaissairaus sekä aiempi akuutti munuaisvaurio lisäävät sairastumisriskiä.

Elämäntavat voivat kuitenkin tuoda apua. Kasvispainotteinen, vähäsuolainen ruokavalio, liikunta, arkiaktiivisuuden lisääminen ja tupakoinnin lopettaminen tukevat myös munuaisten terveyttä.

– Kohonneen verenpaineen hoito ja diabetesta sairastavan verensokeritason hyvä hallinta on keskeistä, sillä näillä keinoin voidaan hidastaa munuaistaudin etenemistä, kertoo Mäkelä.

Säännöllinen seuranta auttaa tunnistamaan sairauden ajoissa

Koska munuaistauti on alkuvaiheessaan oireeton, se löytyy joskus vasta silloin, kun tauti jo vaatii potilasta kuormittavia hoitoja, kuten dialyysia ja elinsiirtoja. Lisäksi osa sairastuneista ehtii kuolla sydäntapahtumaan jo ennen munuaistaudin löytymistä. Siksi on tärkeää, että munuaistauti tunnistetaan nopeammin ja että riskiryhmiin kuuluvat testataan säännöllisesti.

– Kroonisen munuaistaudin hoito on kehittynyt merkittävästi viime vuosina. Taudin etenemistä voidaan hidastaa, jos tauti tunnistetaan ja hoito aloitetaan jo varhaisessa, oireettomassa vaiheessa, Mäkelä toteaa.

Krooninen munuaistauti voidaan todeta yksinkertaisilla veri- ja virtsakokeilla, jotka voi tehdä perusterveydenhuollossa tai työterveydessä. Munuaisvaurion merkkinä virtsaan erittyy jo sairauden alkuvaiheessa albumiini-nimistä valkuaisainetta.

Varhaisesta tunnistamisesta hyötyy sekä potilas että yhteiskunta

Munuaistaudin varhainen tunnistaminen on tärkeää myös taloudellisista syistä. Jos sairaus etenee munuaiskorvaushoitoon asti, se käy yhteiskunnalle kalliiksi. Esimerkiksi dialyysihoito maksaa potilasta kohden noin 60 000–70 000 euroa vuodessa. Munuaistaudin varhaisvaiheessa tehdyt elintapamuutokset ja uudet lääkehoidot auttavat hidastamaan taudin etenemistä vakavaksi jopa kymmenillä vuosilla.

– Munuaistaudin varhainen tunnistaminen ja hoito auttavat säilyttämään osan munuaisten toimintakyvystä ja viivästyttämään, tai kokonaan välttämään, munuaiskorvaushoidon aloittamisen. Jokainen varhainen diagnoosi vähentää yhteiskunnan kustannuksia pitkällä aikavälillä ja auttaa sairastunutta sitoutumaan hyvään omahoitoon, sanoo Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström.

Erityiskorvattavuus hillitsisi terveydenhuollon kustannuksia

Myös lääkkeiden korvaustaso vaikuttaa siihen, kuinka hyvin potilaat hoitoon sitoutuvat. Tällä hetkellä krooninen munuaistauti puuttuu valtioneuvoston asetuksessa määritellystä erityiskorvattavien sairauksien listasta, toisin kuin useimmat muut kansantaudit. Munuaistautipotilaat saavat lääkkeistään vain 40 %:n peruskorvauksen, kun esimerkiksi diabeteksen ja verenpainetaudin lääkehoidosta korvataan 65 %.

Högströmin mukaan nykytilanteessa on riskinä, että vähävaraisemmat munuaistautipotilaat jättävät reseptilääkkeitä ostamatta korkean omavastuun takia. Tämä vaarantaa potilaiden yhdenvertaisuuden. Lisäksi tilanne voi johtaa moninkertaisiin kustannuksiin yhteiskunnalle, kun vakava krooninen sairaus etenee ja kasvattaa kalliiden lisäsairauksien riskiä sekä tarvetta kalliisiin hoitoihin.

– Munuaistaudin sisällyttäminen erityiskorvattavuuden piiriin parantaisi potilaiden sitoutumista hoitoon ja hillitsisi terveydenhuollon kustannuksia.