Yli kaksi kolmesta opetusalan työntekijästä on kohdannut väkivaltaa työssään – tuki jää usein puutteelliseksi

Tulokset selviävät Jyväskylän yliopistossa tehdystä kasvatustieteen pro gradu -tutkielmasta, jossa tarkasteltiin kuuden kaupungin perusopetuksen henkilöstön kokemuksia väkivallasta, turvattomuudesta ja tapahtumien jälkeisestä tuesta.

– Tulokset osoittavat, että väkivalta ei ole yksittäistapaus vaan osa monen koulun arkea. Huolestuttavaa on, että tilanteet jäävät usein käsittelemättä työturvallisuusasioina, sanoo tutkielman tekijä Janne Maunonen.

Ohjaajat ja erityisopettajat suurimmassa riskissä

Eniten väkivaltaa kohtaavat koulunkäynninohjaajat ja erityisopettajat. Vähiten tapauksia raportoivat aineenopettajat. Myös kouluasteella on eroja: väkivaltaa koetaan tutkimuksen mukaan enemmän alakouluissa kuin yläkouluissa.

Tutkimuksessa tunnistettiin ilmiö, jota Maunonen kutsuu ohjaajien paradoksiksi.

– Koulunkäynninohjaajat työskentelevät tiiviimmin niiden oppilaiden kanssa, joilla väkivallan riski on suurin. Samalla heillä on opettajia vähemmän juridisia toimivaltuuksia ja usein myös vähemmän organisatorista tukea, Maunonen sanoo.

– Riskit ja resurssit eivät ole tasapainossa. Se kuormittaa henkilöstöä ja heikentää turvallisuuden tunnetta.

Väkivalta nähdään pedagogisena ongelmana

Suurin osa väkivaltatilanteista tapahtui tilanteissa, joissa henkilöstö ohjasi oppilasta sanallisesti, puuttui oppilaiden väliseen riitaan tai poisti oppilasta luokasta. Väkivallantekijä oli useimmiten oppilas.

Merkittävä havainto on, että 44 prosentissa fyysisen koskemattomuuden rikkomisista ei tehty minkäänlaista ilmoitusta. Yleisin tukimuoto oli kollegoilta saatu vertaistuki. Työnantajan järjestämä keskusteluapu tai ulkopuolinen tuki oli harvinaisempaa.

– Kouluissa näyttää esiintyvän ilmiö, jota voi kutsua pedagogiseksi normalisoinniksi. Väkivalta nähdään helposti kasvatuksellisena haasteena, ei työturvallisuuspoikkeamana. Silloin viralliset tukiprosessit eivät käynnisty, Maunonen sanoo.

Koulujen turvallisuusjohtamista pitää vahvistaa

Tutkimuksen mukaan naiset kokevat miehiä enemmän turvattomuutta koulutyössä. Kaupungin koko ei vaikuttanut fyysisen väkivallan määrään, mutta keskisuurissa kaupungeissa väkivallalla uhkailua koettiin enemmän kuin pienissä.

Tutkimuksen johtopäätös on, että koulujen turvallisuusjohtamista tulisi kehittää nykyistä systemaattisemmaksi. Väkivaltatilanteet tulisi tunnistaa työturvallisuusriskeiksi, raportoida johdonmukaisesti ja käsitellä avoimesti.

– Turvallinen työympäristö on opetuksen laadun perusedellytys. Ilman selkeitä toimintamalleja ja riittävää tukea henkilöstön kuormitus kasvaa, ja se vaikuttaa koko kouluyhteisöön, Maunonen toteaa.

Maunosen pro gradu -tutkimus toteutettiin kyselynä alkuvuodesta 2025. Vastaajia oli 356 opettajaa ja koulunkäynninohjaajaa kuudesta eri kaupungista. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.