Nuorten mielenterveyden edistämisen pyöreä pöytä: Tarvitsemme pitkäjänteistä parlamentaarista sitoutumista nuorten mielenterveyden edistämiseen

Keskustelussa nousi vahva yhteinen viesti: nuorten mielenterveyden edistäminen tarvitsee pitkäjänteisen parlamentaarisen sitoumuksen ja vakaan rahoituspohjan.

– Nuorten mielenterveyden ja tulevaisuususkon vahvistaminen on koko yhteiskunnan kohtalonkysymys. Ero sukupolvien välillä on kurottava umpeen konkreettisilla, luottamusta valavilla toimilla. Korjaustoimien keskiöön ei kuitenkaan pidä asettaa nuoria, vaan yhteiskunta ja ympäristö, jossa nuoret elävät, kommentoi ministeri Mika Poutala.

Pyöreän pöydän ympärillä jaettiin laajasti ajatus siitä, että valtiovarainministeriön vaikutusarvioissa olisi nykyistä paremmin kyettävä tunnistamaan mielenterveyttä edistävän ja ongelmia ennaltaehkäisevän työn myönteinen vaikutus kansantalouteen

— Mielenterveyden edistäminen tulisi kyetä huomioimaan nykyistä paremmin myös talouspolitiikassa. Tarvitsemme pitkäjänteistä parlamentaarista sitoutumista nuorten mielenterveyden edistämiseen ja sen riittävään rahoitukseen, toteaa tukiryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Pinja Perholehto.

Nuorten mielenterveyden edistäminen vaatii perusasioiden laittamista kuntoon. Se tarkoittaa hyvän arjen takaamista jokaiselle taustasta riippumatta, perheiden tukemista, yhteisöllisyyteen ja vahvoihin sosiaalisiin suhteisiin panostamista oppilaitoksissa ja vapaa-ajalla sekä sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa nuori uskaltaa tavoitella onnistumista, mutta saa myös epäonnistua ja oppia siitä.

Epäonnistumiset ja epämukavat tunteet ovat avainasemassa resilienssin kehittymisessä. Jotta kestävyys erilaisia rasituksia ja paineita kohtaan voi vahvistua, nuoren on saatava kokemuksia vastoinkäymisten selättämisestä. Resilienssin perusta on hyvässä arjessa, eikä se tutkimusnäytön perusteella ole harvinainen superominaisuus, vaan ihmisten oletusasetus.

Resilienssiä ei kuitenkaan kasvateta yksin, vaan yhdessä. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on osa tätä kokonaisuutta. 

– Tällä hetkellä oppilaitoksissa työskentelevät koulupsykologit pystyvät käyttämään työajastaan vain 10 prosenttia ja koulukuraattorit 20 prosenttia yhteisölliseen työhön, vaikka juuri koko oppilaitosyhteisöä tukeva yhteisöllinen opiskeluhuolto on oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa säädetty ensisijaiseksi. Painopistettä on siirrettävä, kommentoi tilaisuudessa alustanut Psykologiliiton ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Vera Gergov.

Suuri osa nuorten arjesta tapahtuu oppilaitoksissa, mutta yhteisöjä ja oppimisen paikkoja on myös niiden ulkopuolella. Pyöreän pöydän keskustelussa oltiin yhtä mieltä mielekkään harrastamisen merkityksestä nuorten mielenterveydelle. Tässä kansalaisjärjestöt ovat avainasemassa: ne tarjoavat nuorille paikkoja toimia, tuntea kuuluvansa ja saada apua.

Tulevaisuususko ei ole romahtanut itsestään. Nuoret seuraavat maailmantilannetta, ovat kiinnostuneita politiikasta ja tekevät elämänvalintojaan suhteessa toimintaympäristöönsä. Epävarman ja sekavan ajan keskellä on varsin loogista kyseenalaistaa, kulkeeko maailma kohti parempaa. Näköalattomuus lamauttaa ja passivoi, ja sen välttämiseksi on keskeistä vahvistaa nuorten toimijuutta.

Tulevaisuususkon vahvistamiseksi on olennaista tunnustaa, että nykytilassa on lukuisia haasteita ja huolenaiheita, mutta samalla valaa luottamusta siihen, että niistä voidaan selvitä ja asioiden laitaan on mahdollista vaikuttaa. Teot ja toiminta ovat parhaita keinoja luoda toivoa.

Eduskunnassa järjestetyssä tilaisuudessa asiantuntija-alustukset pitivät: Viivi Mondolin Suomen nuorisopsykiatrisesta yhdistyksestä nuorten resilienssin vahvistamisesta, Vera Gergov psykologiliitosta yhteisöllisestä opiskeluhuollosta ja Erika Karstinen Yeesi ry:stä nuorten tulevaisuususkosta.