Turveruukki lahjoitti Penikkasuon suojeluun

Aluetta kaavailtiin 1990-luvulla turvetuotantoon, mutta suunnitelmasta luovuttiin, kun Penikkasuon poikkeukselliset luontoarvot tunnistettiin.

”Aloimme 1990-luvun puolivälissä ennakoida kiristyviä ympäristölupamääräyksiä ja kartoitimme silloin ensimmäistä kertaa tuotantoon kaavailtujen soiden linnuston ja kasvillisuuden. Penikkasuo osoittautui jo tuolloin niin arvokkaaksi, ettei aluetta päätetty viedä turvetuotantoon tähtäävään lupaprosessiin”, kertoo Oulun Energian Head of Quality and Environment Tarja Väyrynen.

Penikkasuo on kokonaisuudessaan noin 400 hehtaarin laajuinen aapasuo, jonka märkää keskustaa kirjovat lukuisat avovesiallikot. Turveruukin lahjoitus kattaa 43 hehtaaria suon avoimia itäosia.

”Penikkasuon avoimet osat ovat luonnontilaisia ja todella hienoja, mutta suon reunat on kauttaaltaan ojitettu. Aapasuolla tämä estää ravinteikkaan veden virtaamisen suolle sitä ympäröiviltä kangasmailta. Penikkasuon laitojen ennallistamiseksi on tehty jo suunnitelma, jonka toteuttaminen on seuraava tavoitteemme”, kertoo Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen.

Penikkasuon lahjoitukseen liittyy myös lämmin, molempia osapuolia hymyilyttävä tarina kolmenkymmenen vuoden takaa.

”Palkkasimme silloisen tuoreen ylioppilaan, nyt Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkönä toimivan Ari-Pekan kartoittamaan hallussamme olevien soiden linnuston. Vakiintunutta käytäntöä ei tällaisille kartoituksille vielä ollut. Ari-Pekka teki työnsä hyvin, mutta olimme kieltämättä vähän yllättyneitä, kun hän ei tyytynyt pelkkään soiden linnuston kuvailuun”, Tarja Väyrynen naurahtaa.

”Olin työtä aloittaessani juuri lukenut artikkelin kosteikkojen lintujen luonnonsuojelullisen arvon laskemisesta ja päätin soveltaa sitä kartoittamiini soihin. Tämän seurauksena tulin ottaneeksi kantaa siihen, mille soille turvetuotantoa voisi linnuston puolesta ajatella ja mille ei. Se ei tainnut täysin vastata sitä, mitä minulta tilattiin”, Auvinen virnistää.

Loppujen lopuksi Penikkasuon turvetuotantomerkintä jätettiin pois maakuntakaavasta, kuten myös muiden Livojokivarren soiden. Tämän seurauksena Livojoen alajuoksua reunustaa edelleen poikkeuksellisen hieno suurten lintusoiden ketju.

Auvisen vuonna 1997 laatima Penikkasuon linnustoselvitys päättyi sanoihin: ”Penikkasuo on säilyttänyt erämaisen luonteensa. Sen tulisi vastedeskin antaa säilyä muuttohaukan koskemattomana valtakuntana.”

Turveruukin lahjoituksen myötä näyttää nyt entistä varmemmalta, että näin myös käy.