BLOGI: Potilasvahinkojen ennätysvuosi – mitä vuoden 2025 luvut kertovat?

Potilasvakuutuskeskus (PVK) julkaisee vuosittain raportin edellisen vuoden potilasvahinkotilastoista. Vuosiraportin julkaisu on luonteva tarkasteluhetki pysähtyä katsomaan, kertovatko tuoreet tilastot jotakin olennaista potilasvahinkojen kehityksestä. Viime vuosina vastaus on ollut useimmiten sama – vahinkomäärät ovat pysyneet tasaisina, eikä raportti ole tarjonnut suuria yllätyksiä. Edellisvuoden blogitekstini otsikko kiteytti tilanteen: ”Valtakunnassa kaikki hyvin.”

Vuoden 2025 raportti on nyt valmistunut, ja sen luvut poikkeavat totutusta. Vahinkoilmoituksia tehtiin 10 800, enemmän kuin koskaan lakisääteisen potilasvakuutuksen historiassa. Samalla kasvoivat myös korvausratkaisujen ja maksettujen korvausten määrät. Järjestelmän sisältä katsottuna kehitys ei ole täysin odottamatonta, mutta pelkkien graafien ja taulukoiden tarkastelu herättää varmasti kysymyksiä.

Ilmoitusmäärän kasvu heijastaa palvelutuotannon kasvua

Yhtä selkeää selitystä vahinkoilmoitusten määrän kasvulle ei ole, mutta tiedämme, että terveydenhuollon potilas- ja toimenpidemäärät heijastuvat suoraan vahinkoilmoitusten määrään. Useilla hyvinvointialueilla on viime vuoden aikana purettu hoitojonoja ja lisätty palvelutuotantoa, mikä näkyy nyt ilmoitusmäärien kasvuna.

Yhden vuoden perusteella ei voi tehdä lopullisia päätelmiä, mutta yli tuhannen ilmoituksen kasvu edellyttää muutoksen taustasyiden tarkempaa tarkastelua. Onko kyse pelkästään palvelutuotannon volyymien kasvusta, vai onko taustalla muita tekijöitä, joihin tulisi kiinnittää huomiota?

Korvattujen vahinkojen osuus likimain ennallaan

Viime vuonna ratkaistuista tapauksista korvattaviksi potilasvahingoiksi arvioitiin vajaa neljännes (n. 24 %). Vahinkoilmoituksen tekijöistä n. 28 % sai vähintään yhden myönteisen ratkaisun asiaansa. Korvausprosentti on hieman korkeampi kuin edeltävänä vuonna (21 %), ja sama kuin vuonna 2023. Potilasvahinkojen osuus ilmoitetuista tapauksista ei siis ole olennaisesti noussut, mikä viittaisi siihen, ettei myöskään terveydenhuollon turvallisuudessa tai laadussa potilasvahinkojen näkökulmasta olisi tapahtunut olennaista muutosta. Kokonaan toinen kysymys on se, onko hyväksyttävää, että potilasvahinkoja vain sattuu tietty määrä vuodesta toiseen, vai olisiko määrää mahdollista vähentää. Potilasvahinkoepäily tai potilasvahingoksi todettu tapaus on terveydenhuollolle hyvä tilaisuus pysähtyä tarkastelemaan toimintatapoja – onko vahingon taustalla esimerkiksi sellaisia järjestelmätason tekijöitä, joihin olisi mahdollista vaikuttaa.

Korvauskäsittelyssä historiallinen ratkaisumäärä

Myös korvauskäsittelyssä tehtiin ennätyksiä: ratkaisuja vahingon korvattavuudesta tehtiin 11 734, eli yli 2 500 enemmän kuin aiempina neljänä vuonna keskimäärin. Kasvu on seurausta PVK:ssa viime vuosina tehdyistä määrätietoisista toimenpiteistä prosessien kehittämiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi.

Koska ratkaisuja tehtiin paljon, myös korvattavien tapausten lukumäärässä nähtiin uusi ennätys: lähes 2 800 potilasvahinkoa. Korvattavien tapausten kasvaneen määrän ja nopeutuneen käsittelyn johdosta myös korvauksia potilasvahingon kärsineille maksettiin enemmän: vahingonkorvausten määrä nousi n. 5,5 miljoonaa euroa edeltäneeseen vuoteen 2024 verrattuna.

Mitä seuraavaksi?

Vuosi 2025 oli siis monella tapaa ennätyksellinen. Vasta kuluva vuosi osoittaa, jatkuuko kehitys samanlaisena, vai jääkö viime vuosi potilasvahinkoitilastojen historiaan osoituksena vahinkokehityksen satunnaisvaihtelusta. Nopealla tarkastelulla ennätykset ovat loogisia seurauksia potilasvakuutuksen toimintaympäristössä ja sisäisissä prosesseissa tapahtuneista muutoksista, mutta aineiston tarkempi tarkastelu voisi paljastaa muitakin tekijöitä, joiden perusteella suomalaisen terveydenhuollon laatua ja potilasturvallisuutta voitaisiin edelleen kehittää.

Siksi toivonkin, että terveydenhuollossa olisi aikaa hetkeksi pysähtyä jokaisen potilasvahinkotapauksen äärelle, ja tarkastella, mitkä syyt johtivat vahingon syntyyn, ja ennen kaikkea miten vastaavat tilanteet voitaisiin jatkossa välttää.

Voin siis todeta, että valtakunnassa on edelleen kaikki hyvin. Terveydenhuollossa täytyy kuitenkin olla kunnianhimoa pyrkiä vielä parempaan. Potilasvahingoista voi ja pitää oppia.