Tornionjoen ja Simojoen alaosilla poikkeuksellisen vahvaa jäätä – jäänsahaus alkamassa Simojoen suualueella

Lapin elinvoimakeskuksen mittauspaikoilla teräsjään vahvuus oli selvästi keskimääräistä vahvempaa Simojoen ja Tornionjoen alaosilla kylmän alkutalven ja vähäisen lumimäärän vuoksi. Näillä alueilla jääpatoriski arvioidaan tavanomaista suuremmaksi. Jääpatojen muodostumiseen vaikuttavat muun muassa jään vahvuus jäänlähdön ajankohtana sekä jäänlähdön aikainen virtaama. Jokien suualueilla jääpatoriski on suurempi, jos meri on vielä jäässä jäänlähdön ajankohtana. Mahdolliset jääpadot voivat aiheuttaa ennalta arvaamatonta tulvavaaraa.  

Jääpatojen syntymistä kriittisimmille jokiosuuksille pyritään ehkäisemään jäänsahauksilla. Noin 10 tonnia painava jääsaha tarvitsee alleen vähintään 0,5 m teräsjäätä ja tasaisen jääkannen. Tänä keväänä jäätä sahataan Tornionjoella Hellälässä ja Simojoen suualueella sekä olosuhteiden salliessa lisäksi Simojoella Nikkilänsuvannossa ja Asemakylän alueella. Hellälässä on sahattu edellisen kerran viime keväänä ja Simojoella vuonna 2017. Sahaukset aloitetaan Simojoelta alustavan aikataulun mukaan 19.3.2026. Tornionjoella Hellälään jääsaha siirtyy Simojoen sahausten jälkeen, arviolta viikolla 13.  

Simojoella jokisuun sahausalue ulottuu Suukosken alaosalta Hannulanniemeen noin 800 m pituudelta. Lisäksi olosuhteiden salliessa sahataan Nikkilänsuvanto ja Asemakylän -alue siltojen välillä. Tornionjoella sahausalue sijoittuu Hellälän asuinalueen sekä Pukulmin ja Leppikarin saarten kohdalle. Jäänsahauskone liikkuu kilometrin tunnissa. Jään päällä oleva lumi, sohjo ja vesi voivat vaikeuttaa ja hidastaa jäänsahausta. Jäänsahauksista syntyy avoimia 18 cm leveitä railoja ja vettä voi nousta jään päälle, minkä vuoksi jäänsahausalueella liikkumista tulee välttää. Simojoella jäänsahaus kestää arviolta 2 päivää ja Hellälässä noin viikon. 

Teräsjään vahvuudessa jokikohtaisia vaihteluita – varovaisuutta jäällä liikkumiseen  

Simojoen ja Tornionjoen alaosa pois lukien muualla Lapissa teräsjään vahvuudet ovat usealla joella jääneet keskimääräisiksi tai keskimääräistä heikommiksi. Teräsjään vahvistumista on hidastanut jään päällä ollut lumikerros. 

Simojoella teräsjäätä oli kaikilla mittauspaikoilla enemmän kuin kahdeksana edellisenä vuonna. Simojokisuussa teräsjään vahvuus (ka. 83 cm) oli mittaushistorian toiseksi suurin. Edellisen kerran teräsjään vahvuus jokisuussa on ollut yli 80 cm vuonna 2009. Nikkilänsuvannossa, nelostien ja rautatiesillan välissä sekä Karisuvannossa teräsjään vahvuus oli noin 70 cm. Alaniemessä ja Linnasuvannossa teräsjään vahvuus (noin 50 cm) oli lähellä pitkän ajan keskiarvoa. 

Tornionjoella Hellälän ja Juoksengin välisillä mittauspaikoilla teräsjään vahvuus (50–67 cm) oli keskimääräistä suurempi. Ylempänä Mämmilän ja Jouttensuvannon välisillä mittauspaikoilla teräsjään vahvuus (36–44 cm) oli keskimääräistä pienempi. 

Ounasjoella teräsjään vahvuus oli pääsääntöisesti viime kevättä heikompaa. Teräsjään vahvuus oli keskimäärin 35 cm, mikä on alle pitkän ajan keskiarvon. Eniten teräsjäätä (55 cm) oli Tapionkylän mittauspisteellä. 

Kemijoella on vain yksi mittauspaikka, joka on Pelkosenniemen kunnan alueella Teeriselällä. Teräsjään vahvuus mittauspaikalla (20 cm) oli mittaushistorian pienin. Tenojoella Tenon sillan alueella teräsjään vahvuus (45–47 cm) oli pitkän ajan keskiarvon tasolla. 

Muonionjoella ja Ivalojoella teräsjäätä oli pääosin keskimääräistä vähemmän. Vahvimmat jäät olivat Muonionjoella Karesuvannon alueella (58 cm) ja Ivalojoella noin 400 metriä Ivalojoen sillalta alavirtaan (53 cm). Kummassakin paikassa teräsjään vahvuus oli lähellä pitkän ajan keskiarvoa. 

Kevään edetessä aurinko ja sään lämpeneminen heikentävät jäätä nopeasti erityisesti virtavesistöissä. Jäillä liikkumisessa täytyy aina noudattaa erityistä varovaisuutta ja varustautua asianmukaisin turvavarustein. Lapin elinvoimakeskus korostaa, että jäitä on mitattu yksittäisistä pisteistä. Jään vahvuus voi vaihdella huomattavastikin mittauspaikkojen välillä, joten jäällä liikkumisen riskit tulee aina tiedostaa. Jää on usein heikompaa koskialueilla ja alueilla, joissa veden virtaus on suurempaa. 

Jäänmittauksia on tehty jo 1990-luvulta lähtien 

Jäämittauksia on tehty vuodesta 1992 lähtien. Mittauksilla selvitetään jään rakenteesta lumen, välivesi- ja kohvajääkerrosten sekä teräsjään paksuudet. Jääpatoriskin ja jääsahaustarpeen arvioinnissa teräsjään osuus on ratkaiseva. Tänä vuonna mittaukset on tehty viikoilla 10 ja 11 Tenojoella, Ivalojoella, Kemijoella, Ounasjoella, Muonionjoella, Tornionjoella ja Simojoella. Mittauspaikoilla jään kokonaispaksuus oli 39–105 cm ja teräsjään paksuus 17–99 cm.

Joki	Jään kokonaispaksuus 2026	Teräsjään paksuus 2026 (keskiarvo ja vaihteluväli)	Teräsjään paksuus 1992–2025 (keskiarvo)
Simojoki	44–105 cm	63 cm (40–99 cm)	45 cm
Tornionjoki	49–83 cm	52 cm (22–72 cm)	51 cm
Muonionjoki	43–82 cm	37 cm (21–66 cm)	45 cm
Kemijoki	43–46 cm	20 cm (17–22 cm)	41 cm
Ounasjoki	39–74 cm	35 cm (26–61 cm)	41 cm
Ivalojoki	49–72 cm	36 cm (31–53 cm)	51 cm
Tenojoki	53–62 cm	46 cm (45–47 cm)	45 cm

Taulukko 1. Teräsjään paksuus sekä jään kokonaispaksuus Lapin jokien jäänmittauspaikoilla keväällä 2026 ja teräsjään paksuus keskimäärin vuosina 1992–2025.

Tulvaennusteissa on vielä suurta vaihtelua tulvan suuruudessa ja ajankohdassa

Etelä- ja Lounais-Lapin alueella lumen vesiarvo on pääosin 80–120 mm, mikä on ajankohtaan nähden selvästi tavanomaista vähemmän. Käsivarren alueella sekä Ounasjoen ja Ivalojoen valuma-alueiden yläosissa lumen vesiarvo on 140–180 mm, mikä on ajankohtaan nähden tavanomainen tai paikoitellen jonkin verran keskimääräistä suurempi.  

Suurimmassa osassa Lapin isoimpien jokien ennusteita kevättulvien arvioidaan jäävän suuruudeltaan tavanomaisiksi tai sitä pienemmiksi, mutta ennusteissa on vielä suurta vaihtelua tulvahuipun suuruuden ja ajankohdan suhteen. Suuretkin tulvat ovat mahdollisia, joskin niiden todennäköisyys on tällä hetkellä hyvin pieni. Tulevien viikkojen mahdolliset sateet ja lumen sulamisajan sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi kevättulvien suuruuteen. Tiedottaminen kevään tulvatilanteen kehittymisestä aloitetaan huhtikuun puolivälissä.