Tutkimus valottaa urheilun varjopuolta: Henkinen väkivalta yleistä, oikeusturvan puutteet korjattava

Tutkijat korostavat tarvetta selkeyttää urheilun oikeusturvajärjestelmiä, aikuisten vastuun ja ilmoitusvelvollisuuden korostamista sekä kokonaisvaltaista urheilu- ja valmennuskulttuurin murrosta. Tulokset avaavat urheilun sosiaalista vastuullisuutta oikeustieteellisestä ja psykologisesta näkökulmasta.

Henkinen väkivalta on yleisin kaltoinkohtelun muoto

Tutkimuksen mukaan henkinen väkivalta – kuten huutaminen, nimittely, ryhmän ulkopuolelle sulkeminen, tavaroiden paiskominen ja kontrollointi – on selvästi yleisintä. Kokemukset eivät yleensä jää kertaluonteisiksi. Väkivallan tekijänä on useimmiten aikuinen (44 %), mutta vertaisten välinen väkivalta on lähes yhtä yleistä (40 %). Erityisen alttiita ovat naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat, alaikäiset ja huippu-urheilijat.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama tutkimus paljastaa, että kynnys omista kokemuksista kertomiseen on korkea: alaikäiset raportoivat kokemastaan vähiten, ja moni kokee, ettei ilmoituksiin puututa tehokkaasti. Urheilukulttuurin normit, vahva urheilijaidentiteetti ja pelko seurauksista vaikeuttavat henkisen väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista.

- Koska kynnys ilmoittamiseen on korkea, vastuu turvallisesta toimintaympäristöstä ja epäkohtiin puuttumisesta on yksinomaan aikuisilla, ei lapsilla, väitöskirjatutkija Jatta Muhonen Helsingin yliopistosta sanoo.

Urheilun itsesääntely ei suojaa lapsia riittävästi

Tutkimusryhmä suosittelee urheilun nykyisen itsesääntelyjärjestelmän arviointia, jotta lasten oikeudet toteutuisivat entistä vahvemmin käytännön tasolla. Lapsen oikeudet velvoittavat turvallisuuteen, mutta käytännön oikeusturva vaatii selkeyttämistä: puuttumisen onnistumista on mitattava epäasiallisen käytöksen loppumisella. 

- On myös tärkeää huolehtia urheiluympäristöjen emotionaalisesta turvallisuudesta, sillä se selittää urheilevien lasten ja nuorten henkistä hyvin- ja pahoinvointia, toteaa dosentti Marja Kokkonen.

Lisätiedot:
Jatta Muhonen
Puh. 045 238 2230
jatta.muhonen@helsinki.fi

Tutkimushanke esittää useita konkreettisia toimenpiteitä urheilun eettisyyden ja turvallisuuden edistämiseksi:

1. Oikeusturvaprosessien selkeyttäminen: Väkivallan määritelmiä on täsmennettävä ja kurinpitoprosesseista on viestittävä urheilijoille vaiheittain ja läpinäkyvästi, jotta he näkevät raportoinnin johtavan konkreettisiin toimiin.
2. Aktiivinen valvonta: Suomeen suositellaan kansainvälisen (UK) mallin mukaista häirintäyhdyshenkilö -toimintaa, joka sisältää aktiivista valvontaa ja ruohojuuritason koulutusta.
3. Tukijärjestelmien kehittäminen: On luotava helposti saavutettavia tukimuotoja ja psykologista apua väkivallan kokijoille ja ilmoittajille, sillä väkivaltakokemukset ovat hyvin vahingollisia erityisesti naispuolisille ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville urheilijoille.
4. Emotionaalinen turvallisuus: Urheiluympäristöjen emotionaaliseen turvallisuuteen on panostettava aktiivisesti, koska siellä koettu väkivalta on yhteydessä harjoitusten heikompaan emotionaaliseen turvallisuuteen.
5. Arvopohjan päivittäminen: Urheilun normeja ja arvoja on uudistettava turvallisen toimintakulttuurin edistämiseksi ja vahvistettava toiminnan rakentumista avoimuuden pohjalle.
6. Urheilijaidentiteetin vaikutus ja sen huomioiminen: Koska vahva urheilijaidentiteetti voi altistaa henkiselle väkivallalle ja estää siitä kertomisen, urheilijan kokonaisvaltaista identiteettiä on tuettava – erityisesti lasten kohdalla.
7. Alaikäisten korkea ilmoituskynnys siirtää vastuun aikuisille: Koska kynnys tunnistaa ja kertoa väkivaltakokemuksista on korkea erityisesti alaikäisillä, vastuu turvallisuudesta ja epäkohtien tunnistamisesta kuuluu yksinomaan aikuisille.
8. Valmentajakoulutuksen uudistaminen: Koulutuksessa on painotettava valmentajan roolia kasvattajana, lapsen kehitystason huomioimista sekä urheilun oikeusturvan tuntemusta.
9. Koulutuksen velvoittavuus: Urheiluyhteisöön tulisi luoda pakollista koulutusta kaikille urheilun parissa toimiville aikuisille erityisesti henkisestä väkivallasta, ihmissuhde- ja viestintätaidoista sekä eettisestä ja turvallisesta urheilukulttuurista.
10. Urheilijoiden äänen vahvistaminen: Lasten ja nuorten kokemuksia on kuultava ja heidät on otettava aktiivisesti mukaan väkivallasta käytävään viestintään.