Rehuntekijät – Hankkijan rehuteollisuuden sata vuotta -kirja on julkaistu

1900-luvun alkupuolella suomalaisen kotieläintalouden haasteena oli puutteellinen ruokinta: erityisesti valkuaisesta ja energiasta oli jatkuva pula. Ratkaisua haettiin Keskusosuusliike Hankkijalta, lähtisikö yhtiö valmistamaan rehuseoksia, joilla suomalaiset lypsylehmät saataisiin tuottamaan maitoa yhtä hyvin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Selvitysten jälkeen Hankkija osti Agros Oy:ltä rehusekoittamon Helsingin Malmilta. Ensimmäiset lypsykarjan rehut valmistuivat elokuussa 1926. Samana vuonna Turun Muna Oy aloitti kananrehujen valmistuksen Turussa – nämä kaksi toimijaa ja myöhemmin mukaan tullut Vaasanmylly Oy muodostavat Hankkijan nykyisen rehuliiketoiminnan juuret.

Sata vuotta sitten rehut olivat jauheisia, yksinkertaisesti sekoitettuja tuotteita ja valikoima oli pelkistetty. Tänä päivänä Hankkija valmistaa korkealaatuisia, eri eläinlajeille suunniteltuja rehuseoksia Turussa, Seinäjoella ja Kotkassa sijaitsevissa tehtaissaan, jotka kaikki ovat eri yhtiöiden aikanaan rakentamia. Tuotteet ovat eri tuotantovaiheisiin suunniteltuja korkean lisäarvon rehuseoksia ja erikoisrehuja, ja ruokintaan liittyvän osaamisen sekä palveluiden merkitys kasvaa edelleen.

Rehuntekijät-historiakirjan on kirjoittanut FM Veijo Åberg / Spiritus Historiae Oy. Teos tulee myyntiin lähiaikoina Hankkijan verkkokauppaan painettuna kovakantisena kirjana, ja se julkaistaan myös sähköisessä muodossa Hankkijan verkkosivuilla. Kirja kokoaa yhteen Hankkijan rehuteollisuuden kehityskaaren: vaatimattomasta alusta on sadan vuoden aikana kehittynyt merkittävä ja innovatiivinen teollisuudenala, joka on oleellinen osa kotimaista elintarviketeollisuutta.

Hankkijan toimitusjohtaja Jyrki Lepistö näkee teoksen merkityksen laajana: ”Nyt 100-vuotisjuhlavuonna on oikea hetki koota Hankkijan rehuteollisuuden monet vaiheet kirjaksi sekä nykyisiä että tulevia sukupolvia varten. Näin laajaa selvitystä Hankkijan tai suomalaisen rehuteollisuuden historian vaiheista ei ole aiemmin tehty. Kirja kertookin pitkälti koko suomalaisen kotieläintalouden historiasta”.