EU on valmis tinkimään vesiensuojelusta kriittisten raaka-aineiden takia

Euroopan komissio on käynnistänyt lausuntopyynnön vesipuitedirektiivin (WFD) toimivuudesta. Arviointi liittyy EU:n tavoitteeseen lisätä kriittisten raaka-aineiden omavaraisuutta muun muassa nopeuttamalla kaivoshankkeita ja keventämällä sääntelyä. Lausuntoja voi antaa 14. huhtikuuta 2026 saakka (ks. linkki alla).

Saimaa ilman kaivoksia ry:n mukaan direktiivin avaaminen on huolestuttava signaali, joka voi johtaa vesiensuojelun tason vakavaan heikentämiseen.

”EU:n ei pidä ratkaista mineraalipulaa vesistöjen kustannuksella. Kyse ei ole sääntelyn aiheuttamista esteistä vaan siitä, että kaivosteollisuus ei halua maksaa riittävästä vesienkäsittelystä. On helpompaa heikentää sääntelyä kuin kantaa vastuu”, sanoo Miisa Mink, Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja ja puheenjohtaja.

Vesipuitedirektiivi velvoittaa estämään vesistöjen tilan heikkenemisen ja saavuttamaan hyvän ekologisen tilan. Velvoite on sisällytetty myös Suomen lainsäädäntöön. Tavoitteeseen on kuitenkin matkaa: vain 39,5 prosenttia EU:n pintavesistä on hyvässä kunnossa (linkki karttaan alla).

Suomessa tilanne on monia muita EU-maita parempi. Esimerkiksi Saimaan vesistö ja Pohjois-Suomen joet ovat yhä suurelta osin erinomaisessa ekologisessa tilassa (linkki karttaan alla).

Useat kaivoshankkeet uhkaavat kuitenkin näitä vesistöjä. Terrafamen suunniteltu laajennus Sotkamossa tuottaisi 30 vuoden toimintansa aikana arviolta 1,5 miljardia tonnia kaivosjätettä, joka sijoittuisi lähelle Vuoksen ja Oulujoen vesistöjä.

Eurobattery Mineralsin omistaman FinnCobaltin suunnittelema Hautalammen koboltti–nikkeli–kuparikaivos Outokummussa uhkaa Saimaata Sysmänjoen kautta. Beowulf Miningin tytäryhtiö Grafintec Oy suunnittelee puolestaan Heinävedelle grafiittikaivosta, jonka vesistövaikutukset ulottuisivat niin ikään Saimaaseen.

Saimaa ilman kaivoksia ry:n mukaan kaivostoiminnan vauhdittaminen Saimaan valuma-alueella muodostaa vakavan riskin yhdelle Suomen arvokkaimmista vesistöistä. Suojelun heikentämisen sijaan tarvitaan vahvempia toimia puhtaan veden, luonnon monimuotoisuuden ja alueen kulttuuriperinnön turvaamiseksi.

EU:n tulee turvata kriittisten raaka-aineiden saatavuus ilman, että vesiensuojelun tasoa heikennetään. Teknologiat vesien puhdistamiseen ja jätealueiden hallintaan ovat olemassa, ne tulisi vain ottaa käyttöön.