Huoltovarmuus turvaa arjen

Varautuminen alkaa ennen häiriötä

Varautuminen ei ole kriisiin reagointia. Se on ennakoivaa suunnittelua, teknisiä ratkaisuja ja selkeitä toimintamalleja, jotka otetaan käyttöön ennen kuin mitään tapahtuu.

– Huoltovarmuus syntyy siitä, että kriittiset verkot ja järjestelmät on suunniteltu kestämään häiriöitä jo ennalta. Se tarkoittaa riskien tunnistamista, varajärjestelmiä ja toimintamalleja, joita on myös testattu käytännössä, sanoo Voimatelin varautumispalveluista vastaava asiantuntija Vesa Kettunen.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi varavoimajärjestelmää, joka käynnistyy automaattisesti sähkökatkon aikana ja turvaa toiminnan useiden tuntien tai päivien ajan.

Kriittisiä kohteita ovat esimerkiksi sähköasemat, vedenpuhdistamot, sairaalat, teleoperaattoreiden laitetilat ja logistiikkakeskukset. Niiden toiminnan keskeytyminen näkyisi nopeasti koko yhteiskunnassa.

Varautumiseen kuuluu myös tiedonsiirron varmistaminen. Jos yksi yhteys katkeaa, toinen ottaa liikenteen vastaan. Tämä tarkoittaa vaihtoehtoista yhteyttä, joka toimii eri teknologialla kuin päivittäiset yhteytemme ja kestää paremmin maanpäällisiä häiriöitä.

Käytännössä varautuminen rakentuu useista toisiaan tukevista ratkaisuista. Yhteydet tarvitsevat sähköä toimiakseen, laitetilat suojaa ja kriittiset kohteet näkyvyyttä siihen, kuka liikkuu missäkin ja milloin. Siksi kokonaisuus voi sisältää esimerkiksi varavoimaa, energiavarastoja, paloturvallisuusratkaisuja ja digitaalista pääsynhallintaa.

Huoltovarmuus ja toimintavarmuus kulkevat yhdessä

Huoltovarmuuden tavoitteena on varmistaa, että yhteiskunnan arki jatkuu myös häiriötilanteissa. Toimintavarmuus puolestaan kuvaa verkkojen ja järjestelmien kykyä pysyä toiminnassa.

Yksittäinen laite tai varajärjestelmä ei vielä tee kokonaisuudesta toimintavarmaa. Toimintavarmuus syntyy siitä, että tekninen suunnittelu, rakentaminen, operointi ja kunnossapito muodostavat yhtenäisen ketjun. Verkkojen kuormitusta ja laitteistojen tilaa seurataan reaaliaikaisesti, ja poikkeamiin reagoidaan ennen kuin ne näkyvät käyttäjille.

Ympärivuorokautinen valvonta mahdollistaa häiriötilanteiden havaitsemisen minuuteissa, ei tunneissa. Samalla varmistetaan, että päätöksenteko ja vastuut ovat selkeitä.

– Häiriötilanteessa tärkeintä on selkeys. Kuka tekee päätökset, miten tilannekuva muodostetaan ja miten viestintä kulkee. Jos nämä eivät ole valmiiksi määriteltyjä, tekninen häiriö muuttuu helposti johtamishaasteeksi, Kettunen toteaa.

Häiriötilanteet ovat osa kriittisen infrastruktuurin arkea. Myrskyt katkovat sähkölinjoja, verkkoihin syntyy vikoja ja tietoliikenneyhteydet voivat häiriintyä. Useimmiten tilanteet ratkaistaan nopeasti, eikä niistä synny laajaa kriisiä.

Huoltovarmuus on kykyä estää häiriöiden muuttuminen kriiseiksi.

Lainsäädäntö vahvistaa vastuuta

Varautumisen merkitys on korostunut myös lainsäädännössä. EU:n CER-direktiivi velvoittaa kriittisen infrastruktuurin toimijoita arvioimaan riskejä ja varmistamaan toimintansa jatkuvuuden myös häiriötilanteissa.

Uusi lainsäädäntö velvoittaa kriittisiksi toimijoiksi määriteltyjä tahoja arvioimaan omaan toimintaansa kohdistuvat riskit ja laatimaan suunnitelmat niiden hallitsemiseksi.

Varautuminen ei ole enää vain suositus, vaan osa organisaatioiden rakenteellista vastuuta. Riskikartoitukset, tekniset ratkaisut ja operatiiviset toimintamallit muodostavat yhdessä järjestelmän, joka turvaa yhteiskunnan toimintakyvyn myös silloin, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti.

Huoltovarmuus syntyy näkymättömästä työstä

Kriittistä infrastruktuuria rakennetaan ja ylläpidetään pitkälti näkymättömissä. Työtä tehdään laitetiloissa, kaapelireiteillä ja valvomoissa ympäri vuorokauden, jotta yhteiskunnan peruspalvelut pysyvät käynnissä.

– Kun kaikki toimii, työtä ei juuri huomaa. Juuri siksi varautumisesta on tärkeää puhua enemmän, Kettunen sanoo.

Huoltovarmuus ei ole pelkoa tulevasta. Se on järjestelmällistä, pitkäjänteistä työtä sen eteen, että arki pysyy liikkeessä.