SDP:n Suhosen keskustelualoite lastensuojelusta puhuttiin täysistunnossa eduskunnassa

Suhonen korosti ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuorossa lastensuojelun oikea-aikaisia toimia lapsen ja nuoren edun mukaisesti, jotta kaikille lapsille ja nuorille taataan turvallinen ja tulevaan katsova kasvu- ja kehitysympäristö.

– Leikkaukset lastensuojelusta eivät ole sallittuja eikä niitä voi tässä tilanteessa hyväksyä, vaati Suhonen.

– Maan hallitus on leikannut tällä kaudella jo 24 miljoonaa euroa lastensuojelusta alentamalla jälkihuollon ikärajaa. Lisäksi valtion lastensuojeluyksiköissä on ilmoitettu aloitettavan muutosneuvottelut, jotka tähtäävät 35 henkilön irtisanomisiin ja 35 henkilön lomautuksiin. Tilanne on vakava, kuvasi kansanedustaja Suhonen lastensuojelun tilaa ja viitaten omiin kokemuksiinsa huostaanotettuna lapsena.

Ed. Suhosen puheenvuoro (5 min.) torstaina 26.3.2026 kokonaisuudessaan alla – muutokset mahdollisia puhuttaessa:

Arvoisa puhemies

Hienoa, että keskustelualoitteeni myötä tänään käydään tärkeää keskustelua lastensuojelun nykytilasta sekä uhkakuvista.

Sanonta, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ei ole pelkkä sanonta, se on fakta. On siis ensiarvoisen tärkeää huomioida kaikessa päätöksenteossa se, miten päätökset vaikuttavat lapsiimme ja nuoriimme.

Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on haastava tilanne. Köyhyys, työttömyys ja epätoivo on kasvanut. Tulevaisuuden näkymä ei ole kaikille lapsiperheille, lapsille ja nuorille kovin hyvä.

Lastensuojelulain tarkoitus on kaikessa tilanteessa merkityksellinen. Miten lapsiperheet saavat apua ajoissa, miten lapsen ja nuoren turvallinen kasvuympäristö varmistetaan?

Hallitus uudistaa lastensuojelulakia ja ensimmäinen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Hallitus keskittyy lähinnä erilaisten rajoittamistoimien sääntelyyn ja vakavasti oireilevien lasten tilanteeseen. Toivon, että lastensuojelulain jatkovalmistelussa huomioidaan vahvasti lapsiperheiden ennakoivan avun ja tuen saaminen.

Lastensuojelulaissa se viimesijaisin toimi on lapsen tai nuoren huostaanotto. Huostaanoton keskeisin edellytys ja peruste on se, että huostaanotolla varmistetaan lapsen ja nuoren turvallinen kasvuympäristö. Aina puhuttaessa huostaanotosta, se herättää luonnollisesti tunteita. 

Koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 17 100 vuonna 2024, heistä huostaanotettuina oli 11 300. Sijoitetuista lapsista kolmannes on ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Vuoden 2025 osalta arvio on, että lastensuojelun toimenpiteiden tarve kasvaa. Tämän vuoksi lastensuojelusta ei tulisi leikata vaan siihen tulisi satsata lisää.

Arvoisa puhemies

Sijaishuollon markkinoilla pyörii vuosittain miljarditason rahapotti. Tämä voi herättää ajatuksia siitä, että perustuuko jokainen lapsen ja nuoren huostaanotto siihen tärkeimpään tavoitteeseen eli, että huostaanotto on viimesijaisin toimi ja lapsen turvallisen kasvuympäristön mahdollistaja.

Huostaanoton tulisi varmistaa se, että meillä ei koskaan tapahdu kenellekään lapselle 8-vuotiaan Vilja-Eerikan kohtaloa. Korostan, että huostaanoton ei tule myöskään koskaan perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että lapsi saa paremman elämän.

Arvoisa herra puhemies

Sain tärkeän viestin lastensuojelun ammattilaisilta ja he halusivat kertoa heidän näkemyksensä lastensuojelulain osalta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät Karoliina Tenkanen, Päivi Autio ja Hanna Kärsämä viestivät minulle seuraavaa, lainaus alkaa:

”Lastensuojeluun suunnitellut muutokset järkyttävät meitä rivisosiaalityöntekijöitä. Vuonna 2013 valmistunut Toimiva lastensuojelu, selvitystyöryhmän loppuraportti osoitti, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus oli erittäin suurta, asiakasmäärät olivat kohtuuttoman suuret ja nämä kaksi seikkaa selkeästi vaaransivat lasten oikeusturvan.

Nyt 13 vuotta myöhemmin kaikki tämän selvitysryhmän aikaansaamat positiiviset muutokset lasten turvalliseen kasvuun, lasten suojeluun ja kehitykseen ollaan ajamassa alas.

Tällä hetkellä alueellamme lastensuojelussa on pysyvät, motivoituneet ja lasten oikeusturvaa ajavat sosiaalityöntekijät, joiden työssäjaksaminen on varsin hyvällä tasolla. Työmme on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa kohtaamme päivittäin lapsia, joiden kasvu ja kehitys on vaarantunut tai heidän kasvuympäristönsä ei ole lapsen edun mukainen. Työmme sisältää päivittäin vaativaa arviointia, verkostotyötä ja kohtaamisia hyvin erilaisten lasten ja heidän perheidensä kanssa.

Hyvinvointialueiden säästöpaineet näkyvät jo nyt työssämme. Lastensuojelun asiakkuuteen tulevien lasten ja nuorten tilanteet voivat olla jo lähtökohtaisesti niin kriisiytyneitä, että asiakkuus voi alkaa suoraan kiireellisellä sijoituksella ja prosessi voi edetä nopeasti huostaanoton valmisteluun. Tämä johtuu siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan alas. Lapsia tai nuoria ei voida enää auttaa missään muualla kuin kaikista raskaimmissa ja viimesijaisissa palveluissa. Se, että nyt lyhytnäköisesti ajatellaan, että lastensuojelulain kumoaminen lastensuojelun avohuollon osalta parantaisi tilannetta, on varsin erikoinen. Erikoiseksi sen tekee myös ajatus, että sosiaalihuoltolaki olisi ensisijainen laki ja lasten suojelu tapahtuisi vain sijaishuollossa. Missä tapahtuisi näiden muiden lasten suojelu?”  Lainaus päättyy.

Arvoisa puhemies

Tapasin äskettäin lapsiperheen, jossa yksi lapsista oli ollut huostaanotettuna laitokseen. Reilun vuoden laitoshuostaanoton jälkeen lapsi pääsi lapsen isän vahvan vaikuttamisen kautta isän ja hänen sisarensa luokse asumaan. Koin tämän tapaamisen todella tunteelliseksi, kun näin, että asiat voivat kääntyä parhain päin.

On tärkeää, että mahdollisessa viimesijaisessa tilanteessa, joissa lapsi otetaan huostaan, tulisi ensisijaisesti varmistaa mahdollisuus sijoittaa lapsi lähisukulaisen luokse.

Arvoisa puhemies

Minulla itsellä on kokemusta lastensuojelusta ja huostaanotosta. 1983 tulin huostanotetuksi 9-vuotiaana. Se oli minulle pelastus. Ilman tuota huostaanottoa en olisi tässä tästä tärkeästä asiasta puhumassa. Oli onnenkantamoinen, että minut otti huostaansa isovanhemmat. Asuimme veljeni kanssa isovanhempien luona, pienessä rintamamiestalossa, jossa oli keittiö, olohuone ja alkovi. Elämä ei ollut yltäkylläistä, mutta tärkeää oli se, että minulla oli puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä ja minusta välitettiin.

Arvoisa puhemies

Haluan omalla esimerkillä tuoda esiin sitä, että yksittäinen tapahtuma voi pelastaa sen lapsen ja antaa toivoa elämään. Haluan tuoda toivoa ja uskoa maamme lapsille ja nuorille. Meidän on varmistettava päätöksentekijöinä, että olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät lapsiperheille, nyt ja tulevaisuudessa.