J. V. Snellman -palkinto kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilälle

Tutkittu tieto on liian arvokasta jäädäkseen yliopistojen seinien sisään. Näin sanoo teologisen tiedekunnan kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä, joka palkittiin J. V. Snellmanin nimeä kantavalla tiedonjulkistamispalkinnolla Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa 26.3.2026.

– Helsingin yliopisto on paikka, johon on kiteytynyt enemmän tietoa kuin minnekään muualle Suomessa. Kun juuri yliopisto antaa palkinnon teemasta, jota pidän tärkeänä, se lämmittää sydäntä ja kannustaa tekemään vielä enemmän jatkossa, Heikkilä sanoo.

Palkintoperustelussa todetaan, että Tuomas Heikkilä on tehnyt merkittävää yhteiskunnallista työtä erityisesti popularisoimalla historiantutkimusta. Ympäröivän maailman menoa ihmetellessä on Heikkilän mukaan helppo todeta, että juuri nyt oikeaan tietoon perustuvia päätöksiä ja sivistykseen perustuvaa ajattelua tarvitaan enemmän kuin pitkiin aikoihin.

– Tieteessä on avaimet useimpiin maailman ongelmiin. Haaste on siinä, miten saamme ne laajempaan käyttöön. Kaiken sen tiedon ja viisauden, joka yliopistossa on, täytyy hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Keskiajan tutkimusta monitieteisesti

Tuomas Heikkilä sanoo olevansa kutsumusammatissaan. Siksi tieteestä ja tutkimuksesta kertominen ei ole työläs velvollisuus, vaan yksinomaan hauskaa.

Historioitsijana Heikkilä on keskittynyt keskiaikaan ja on tutkimuksensa sekä yhteiskunnallisen viestintänsä kautta yrittänyt laajentaa ihmisten käsitystä pimeästä keskiajasta, joka ei ehkä ollutkaan niin pimeä.

– En yritä valkopestä, vaan antaa totuudenmukaisen kuvan keskiajasta. Kaikki aikakaudet ovat pohjimmiltaan olleet aika samanlaisia, eikä meidän aikamme varmastikaan näytä kovin hohdokkaalta sadan tai kahden sadan vuoden kuluttua tarkasteltuna. Jokainen aikakausi on valoa ja varjoa – aina on typeryksiä ja ilkimyksiä, mutta myös hyviä pyrkimyksiä.

Keskiajan huono maine selittyy osin sillä, että lähdeaineistomme on rajallinen. Vaikka keskiajalta on säilynyt satojatuhansia kirjoja, käsikirjoituksia ja erilaisia asiakirjoja, on arvioitu, että esimerkiksi kirjoista vain noin 10 prosenttia on säilynyt. Tiedon puute on jättänyt aukkoja, jotka ihmiset ovat täyttäneet mielikuvituksella. Esimerkkinä Heikkilä mainitsee, että noitavainot tapahtuivat monien mielikuvissa keskiajalla, vaikka ne todellisuudessa tapahtuivat vasta myöhemmin.

Tutkijalle aukot tiedossa ovat tietysti mahdollisuus.

– Tutkijan näkökulmasta keskiaika on tenhoava ajanjakso: on runsaasti aineistoa, mutta myös isoja lähdeaukkoja. Jotta voisimme ymmärtää keskiaikaa, on meidän kehitettävä tutkimusmenetelmien työkalupakkia. Monitieteisyys on välttämätöntä keskiajan tutkimuksessa.

Tätä monitieteisyyttä Heikkilä toteuttaa itse johtamassaan CODICUM-hankkeessa. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen humanistinen tutkimushanke, joka on saanut Euroopan tutkimusneuvoston Synergy Grantin, arvoltaan peräti 13 miljoonaa euroa.

Hanke yhdistää humanistiset ja luonnontieteelliset menetelmät pyrkimyksessään selvittää, miten Pohjola liittyi keskiajalla kirjojen avulla läntiseen Eurooppaan. Biotieteiden menetelmillä eläinten nahasta valmistetusta pergamentista otetaan dna-, proteiini- ja isotooppinäytteitä. Laskennallisilla menetelmillä, kuten tekoälyllä, tutkijat jäljittävät algoritmein, miten muualta Pohjolaan käsin kopioidut tekstit levisivät ja muuntuivat.

J. V. Snellman -palkinto

Helsingin yliopiston J. V. Snellman -tiedonjulkistamispalkinto myönnetään vuosittain jollekin yliopistolaiselle tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjänä. 

Palkittavan valinnassa painotetaan toimintaa, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yliopistossa tehtävän tieteellisen työn ja yliopiston kannalta keskeisten päämäärien tunnetuksi tulemista. 

Palkintosumma on 6 000 euroa. Palkinto jaettiin Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa 26.3.2026.