Ilves sopeutuu taitavasti monimuotoisiin metsäympäristöihin

Ilves on Suomen metsissä yhä yleisempi näky. Ilves oli 1900-luvun alussa uhanalainen, mutta ilveskanta on yli kaksinkertaistunut viime vuosikymmeninä. Noin 3 500 yksilön myötä Suomi on yksi lajin tärkeimmistä elinalueista Euroopassa. 

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat nyt selvittäneet, miten ilves valitsee elinympäristönsä. Tutkimuksen mukaan ilves suosii rakenteellisesti monimuotoisia ympäristöjä, mutta on osoittautunut myös yllättävän sopeutuvaiseksi.

Tutkimuksessa analysoitiin aineistoa vuosilta 2016–2020 poronhoitoalueen eteläpuolelta. Pääosin vapaaehtoisten metsästäjien keräämää riistakolmio-aineistoa analysoitiin Helsingin yliopistossa aiemmin kehitetyllä tilastollisella mallilla. Sen avulla voitiin tarkastella samanaikaisesti sekä ilveksen elinympäristön valintaa että sen suhdetta saaliseläimiin.

Ilves tarvitsee piilopaikkoja väijymiseen 

Tutkimus osoitti, että ilveksen suosima ympäristö on rakenteeltaan monimuotoinen: metsiä, joissa on lahopuuta, kaatuneita runkoja ja vaihtelevaa maastoa. Tällaisessa metsässä on paljon piiloutumispaikkoja. Ne ovat ilvekselle elintärkeitä, sillä se saalistaa väijyen, hiipii saaliin lähelle ja iskee yllättäen.

Saalistettavat eläimet vaihtelevat alueittain. Tutkimusalueen pohjoisosissa ilves suosi pitkälti samoja alueita kuin metsäjänis, sillä molemmilla on samanlaiset elinympäristövaatimukset. Etelä-Suomessa taas ilvestä oli enemmän samoilla alueilla valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden kanssa, joita riittää runsaasti ihmisen muokkaamilla alueilla. Väijymällä saalistavalle pedolle, kuten ilvekselle, peurojen yllättäminen niiden suosimissa avoimissa elinympäristöissä ei ole helppoa.

– Etelä-Suomessa ei ole harvinaista nähdä ilvestä syömässä peuraa avoimella pellolla. Luultavasti ilves pystyy hyödyntämään pellon reunalla olevaa metsää päästäkseen lähemmäs saalista ja onnistuu lopulta, koska tilaisuuksia on niin usein, sanoo tutkija Francesca Malcangi Helsingin yliopiston Lammin biologiselta tutkimusasemalta.

Malcangin tutkimus on jopa inspiroinut tietokonepelin, jossa ihmiset pääsevät itse kokemaan, miten ilveksen metsästys muuttuu vaikeammaksi avoimilla alueilla.

Rakenteeltaan monimuotoisten metsien suojeleminen suojelee myös ilvestä 

Ilvekselle ei riitä pelkkä suuri metsäalue vaan myös metsän laatu vaikuttaa sen menestykseen. Jos metsärakenne yksinkertaistuu tehometsätalouden myötä tai peurakannat romahtavat vaikkapa taudin takia, ilveksen elinolot voivat heikentyä nopeasti. Monimuotoisten metsien suojeleminen on siis samalla ilveksen tulevaisuuden turvaamista.

Iso-Britanniassa suunnitellaan ilveksen palauttamista luontoon, ja Suomen myönteinen kokemus tarjoaa tietoa tällaisten hankkeiden tueksi. 

– Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että suurpedon ja ihmisen rinnakkaiselo on mahdollista sekä luonnontilaisissa että ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Se on rohkaiseva esimerkki koko Euroopalle, tutkimukseen osallistunut John Loehr toteaa.

Alkuperäinen artikkeli:

Malcangi, F., Graco-Roza, C., Lindén, A., Sundell, J. and Loehr, J. (2026), Habitat complexity and prey composition shape an apex predator's habitat use across contrasting landscapes. Ecography e08132. https://doi.org/10.1002/ecog.08132