Kokoomuksen Vestman: Tuomareiden motiivien kyseenalaistaminen ei kuulu oikeusvaltioon - kritiikki on suunnattava lainsäätäjään

”Pidän vastuuttomina julkisia puheenvuoroja, joissa on kyseenalaistettu tuomareiden motiivit ja leimattu korkeimman oikeuden ratkaisu ideologiseksi. Tällainen tuomioistuimiin kohdistettu perusteeton poliittinen kritiikki ei kerta kaikkiaan kuulu suomalaiseen oikeusvaltioon. Puhetapa on lainattu Yhdysvaltojen kiivaasta oikeuspoliittisesta keskustelusta, joka on levitessään oikeusvaltiota vahingoittavaa eikä sillä pidä antaa sijaan Suomessa”, Vestman toteaa.
 
Tuomioistuintenkin päätöksiä tulee kansalaisten sinänsä voida Vestmanin mukaan arvioida kriittisesti.
 
”Kaikkia, jotka käyttävät julkista valtaa, tulee kansalaisten tietenkin saada asiaperustein kritisoida – siis myös tuomioistuimia ja niiden päätöksiä. Perusteiden tulisi kuitenkin olla oikeudellisia. Suomessa riippumattomat tuomarit soveltavat parhaansa mukaan niitä, toisinaan valitettavan tulkinnanvaraisia lakeja, jotka eduskunta on säätänyt. Se, että korkeimman oikeuden tuomio tuli tiukimmalla mahdollisella äänestysratkaisulla 3–2, osoittaa itsessään tulkintatilanteen kiperyyden”, Vestman huomauttaa.
 
Vestman hämmästelee, miten heikoin tiedoin monet poliitikot ovat keskustelua käyneet.
 
”Jotkut ratkaisua kritisoineet eivät näytä edes perehtyneen tuomioon, vaikka oikeudellisen ratkaisun hyväksyttävyyttä mitataan nimenomaan perustelujen kestävyyden mukaan. Valtakunnansyyttäjä vaati vuosia Räsäselle rangaistusta kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan tviitistä, jossa lainattiin Raamattua, kristittyjen pyhää kirjaa. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tavoin korkein oikeus totesi kuitenkin Räsäsen syyttömäksi tältä osin sanan- ja uskonnonvapauden suojaan kytkeytyvin perustein. Kannustan lukemaan koko tuomion”, Vestman sanoo.
 
Vestmanin mukaan oikea osoite kritiikille Räsäsen tuomiosta on lainsäätäjä. Keskustelua pitäisi käydä siitä, onko nykyinen kiihottamisrikospykälä riittävän ennakoitava sanan- ja uskonnonvapauden kannalta.
 
”Lainsäätäjän on syytä katsoa syvälle peiliin. Laillisuusperiaate vaatii, että rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa täsmällisesti. Pykälän sanamuodon perusteella olisi jokaisen kyettävä ennakoimaan, onko jokin toiminta rangaistavaa. Eduskunta sääti aikoinaan tulkinnanvaraisia ilmaisuja sisältävän kiihottamisrikospykälän kuitenkin ilman, että perustuslakivaliokunta arvioi pykälän perustuslainmukaisuuden. Miten tavan suomalainen osaa ennakoida kiihottamisrikospykälän perusteella, mikä ilmaisu on rangaistava ja mikä ei, kun ylin tuomioistuinkin joutui tulkinnasta äänestämään?”, Vestman kysyy.
 
Vestman painottaa, että sananvapaus sisältää Euroopan ihmisoikeussopimusta tulkitsevan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nimenomaan myös loukkaavien ilmaisujen suojan.
 
”En ole Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä seksuaalietiikasta. Mutten halua yhteiskuntaa, jossa esimerkiksi klassisen kristillisen seksuaalietiikan ilmaisu - jota muun muassa katolisen kirkon katekismus sisältää - olisi rikoksena rangaistavaa. Käsitykseni mukaan myös EU-oikeus, eli EU:n rasismipuitepäätös, jonka toimeenpanoa hallitus arvioi, mahdollistaa nykyisen kiihottamispykälän täsmentämisen ja rajaamisen”, Vestman päättää.