Tutkimus: Maahanmuuttajataustaisten lasten pääsy mielenterveyshoitoon on heikompaa Suomessa

Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkijat ovat laatineet ensimmäisen koko maan kattavan rekisteritutkimuksen, jossa selvitettiin, miten vanhempien maahanmuuttajatausta vaikuttaa lasten mielenterveyspalvelujen käyttöön ahdistuneisuushäiriöiden ja/tai masennuksen osalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähes 172 000 Suomessa vuosina 1992–2006 syntynyttä lasta ja nuorta.

Tutkimuksessa selvisi, että kahden maahanmuuttajavanhemman lapset saivat 60 prosenttia harvemmin hoitoa samanaikaiseen ahdistukseen ja masennukseen, 50 prosenttia harvemmin pelkkään masennukseen ja 20 prosenttia harvemmin pelkkään ahdistukseen. Erot olivat erityisen suuria niiden lasten kohdalla, joiden vanhemmat olivat lähtöisin matalan inhimillisen kehityksen indeksin maista, sekä niiden lasten kohdalla, joiden äidit olivat kotoisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

– Ne lapset, jotka saattavat kohdata eniten mielenterveysongelmia maahanmuuttoon liittyvien vaikeuksien vuoksi, ovat juuri niitä, jotka kaikkein harvimmin pääsevät mielenterveyspalveluihin, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Prakash Khanal Turun yliopistosta.

Suomalainen äiti parantaa pääsyä mielenterveyspalveluihin

Tutkimuksessa selvisi myös, että lapset, joilla on maahanmuuttajaisä ja suomalainen äiti, käyttivät mielenterveyspalveluja johdonmukaisesti enemmän kaikissa diagnoosiryhmissä. Tilanne oli päinvastainen, kun vain isä oli suomalainen, mikä korostaa äidin keskeistä roolia terveydenhuoltojärjestelmän tuntemuksessa.

– Äidit toimivat yleensä lastensa ensisijaisina terveydenhuollon asioiden hoitajina. Kun äiti on suomalainen, hän tuntee järjestelmän ja tietää, miten apua haetaan. Tämä tieto on erittäin merkittävä mahdollistava tekijä, Khanal selittää.

Maahanmuuton ajankohta ja lähtöalue vaikuttavat lasten pääsyyn palveluihin

Äidit, jotka olivat muuttaneet Suomeen alle vuosi ennen lapsen syntymää, hakivat harvemmin lapsilleen mielenterveyspalveluja. Huomionarvoista on, että myös yli viisi vuotta Suomessa asuneiden äitien kohdalla palvelujen käyttö oli edelleen vähäisempää.

– Palveluihin hakeutumisen esteet eivät yksinkertaisesti katoa ajan myötä. Pidempi oleskelu voi lisätä epävirallisten tai yhteisöllisten selviytymiskeinojen käyttöä, mikä voi viivästyttää ammatillisen avun hakemista, Khanal toteaa.

Myös lähtöalue vaikutti palvelujen käyttöön. Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin olevien äitien lapset saivat jopa 90 prosenttia harvemmin hoitoa masennukseen. Sen sijaan Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevien isien lapset käyttivät palveluja enemmän kaikissa tarkastelluissa ryhmissä.

– Monissa yhteiskunnissa, erityisesti globaalin etelän maissa, mielenterveyden ongelmat ymmärretään usein uskonnollisten, hengellisten tai somaattisten selitysten kautta kliinisten sijaan. Kun molemmat vanhemmat jakavat nämä käsitykset ja kohtaavat kielimuureja, perheeltä voi puuttua silta mielenterveyspalveluihin, Khanal selittää.

Yhdenvertainen hoito edellyttää muutoksia palvelujärjestelmään

Tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi tutkijat ehdottavat, että mielenterveyttä seulottaisiin nykyistä laajemmin kouluissa ja perusterveydenhuollossa. Lisäksi tarvitaan kulttuurisensitiivistä tavoittamistyötä sekä muutoksia palvelujärjestelmään, kuten selkeämpiä lähetteitä ja monikielisiä palveluja.

– Erityisesti maahanmuuttajaäitien tukeminen on tärkeää. Mielenterveyden lukutaidon parantaminen ja stigman vähentäminen maahanmuuttajayhteisöissä on oltava osa kansallista strategiaa, jotta kaikille lapsille voidaan taata yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitoon Suomessa, sanoo tutkimusta johtanut professori Andre Sourander.