VM: Hankintalain muutos lisää kustannuksia, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan

Keskeinen hankintalakiehdotuksen kiistakohta on ehdotus, jonka mukaan sidosyksiköiltä hankkiminen edellyttäisi vähintään 10 prosentin omistusosuutta. VM:n mukaan muutos kohdistuisi epätasaisesti eri kuntiin.

”On mahdollista ja tietyiltä osin jopa todennäköistä, että ehdotettu vaatimus ei muuttaisi suurten kuntien toimintaa juuri lainkaan, mutta ajaisi pienet (…) kunnat kestämättömään tilanteeseen”, ministeriö toteaa.

Lausunnon mukaan pienet ja syrjäiset kunnat voivat jäädä tilanteeseen, jossa palveluja ei ole saatavilla sidosyksiköiltä eikä markkinoilta.

VM torjuu hallituksen keskeisen perustelun siitä, että uudistus lisäisi kilpailua. Ministeriön mukaan sidosyksiköt jo nyt kilpailuttavat palveluja kuntien puolesta.

”Esitys ei kasvattaisi markkinoilta hankittavien palveluiden määrää, vaan etupäässä vain lisäisi (…) hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, jotka jäisivät veronmaksajien maksettaviksi.”

Samalla kilpailutukset pirstoutuvat pienempiin kokonaisuuksiin, mikä todennäköisesti vähentäisi tarjousten määrää.

Lausunnon keskeisin huoli koskee kyberturvaa. VM:n mukaan sidosyksiköt ovat keskeisessä roolissa varautumisessa ja niiden purkaminen lisää riskejä.

”Erityisenä riskinä esityksessä nähdään kyberturvallisuuden vaarantuminen.”

Nykyisten järjestelmien hajottaminen voi altistaa kunnat tietomurroille ja kyberhyökkäyksille. Samalla markkinaehtoiset ratkaisut voivat olla jopa moninkertaisesti kalliimpia, eikä niiden toimivuudesta kriisitilanteissa ole varmuutta.

Ministeriö muistuttaa myös, että sidosyksiköt eivät ole pelkkiä hankintayksiköitä, vaan vastaavat palvelujen suunnittelusta, käyttöönotosta ja jatkuvuudesta. Yhteishankinnat eivät korvaa tätä roolia.

VM nostaa esiin myös tietoteknologisen suvereniteetin. Sidosyksiköt mahdollistavat kansallisen osaamisen ja kapasiteetin rakentamisen, ja niiden heikentäminen voi lisätä riippuvuutta ulkomaisista toimijoista.

Lisäksi esitys vaikuttaa kuntien itsehallintoon. Ministeriön mukaan sääntely rajoittaa kuntien mahdollisuuksia päättää omasta palvelutuotannostaan.

VM korostaa, että mikäli lakimuutos etenee, siirtymäaikojen on oltava riittävän pitkät. Lyhyet siirtymäajat kasvattaisivat kustannuksia ja pakottaisivat kunnat nopeisiin, kalliisiin järjestelyihin.

Ministeriön johtopäätös lakiesityksestä on poikkeuksellisen suora: esitys ei lisää kilpailua, luvattujen säästöjen sijaan lisää kustannuksia, se heikentää kyberturvaa ja horjuttaa palvelujen jatkuvuutta erityisesti pienissä kunnissa.