Johannes Yrttiaho: Pätkätyölailla kierretään irtisanomissuojaa perustuslain ja ILO-sopimuksen vastaisesti

– Määräaikaisuuksien mahdollistaminen ilman perusteltua syytä lisää pätkäsopimuksia ja niiden ketjuttamista sekä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Vaikka hallitus on vähätellyt esityksen syrjiviä vaikutuksia, on kyse tosiasiallisesti syrjinnästä sukupuolen perusteella, Yrttiaho sanoo.

Yrttiaho muistuttaa, että perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset kieltävät myös välillisen syrjinnän. Ristiriita on ilmeinen myös perustuslain ja kansainvälisen työjärjestön sopimuksen takaaman työsuhteen heikomman osapuolen suojelun ja irtisanomissuojan kannalta.

– Esitys ei täytä irtisanomissuojalta perustuslain mukaan edellytettävää täsmällisyyden vaatimusta. Itse asiassa esitys mahdollistaa irtisanomissuojan kiertämisen, joka on nimenomaan kielletty ILO-sopimuksessa. Esityksessä on kyse sellaisesta määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä, jota sopimus nimenomaan pyrkii estämään, Yrttiaho sanoo.

Määräaikaisuuksien helpottamisen ohella hallitus esittää myös lakisääteisen lomautusilmoitusajan lyhentämistä 14 päivästä 7 päivään sekä mahdollisuutta poiketa työpaikalla paikallisesti sopimalla työehtosopimuksen tätä paremmasta määräyksestä. Yrttiaho katsoo myös tämän olevan vastoin perustuslakia ja ILO-sopimuksia.

–  Hallituksen ehdottama lomautusilmoitusajasta sopiminen loukkaa ammatillista yhdistymisvapautta ja työehtosopimusosapuolten sopimusvapautta. Erityisen ongelmallista on, että luottamusmiehen sijaan työehtosopimuksen sivuuttamisesta voitaisiin sopia jopa epämääräisen ”muun työntekijöiden edustajan” kanssa. Jopa hallitus itse katsoi vielä paikallisen sopimisen uudistuksen yhteydessä vastaavan ehdotuksen liian ongelmalliseksi ILO-sopimusten kannalta, Yrttiaho muistuttaa.

Yrttiaho katsoo eriävässä mielipiteessään, ettei esitystä voida hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

– Esitys on keskeisiltä osiltaan niin räikeästi vastoin perustuslakia ja Suomea velvoittavia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ettei sitä olisi pitänyt eduskuntaan tuoda, eikä se ole korjattavissa hyväksyttävään muotoon valiokuntakäsittelyssä, Yrttiaho sanoo.

Yrttiaho pitää selvänä, että hallituksen tulisi vetää esitys pois eduskunnasta, kuten muun muassa oikeusoppineet ja eduskuntapuolueiden naisjärjestöt ovat vaatineet.

– Kun huomioidaan lukuisat jo hyväksytyt työntekijän suojelua heikentäneet hallituksen esitykset, ja nyt perustuslakivaliokunnan enemmistön hyväksymä tulkinta perusteettomien määräaikaisuuksien sallimisesta, ollaan työnantajalle luovuttamassa varsin laaja valta määrätä työsuhteista omaksi edukseen työntekijän kustannuksella. Orpon hallitus on ottanut työelämälainsäädännössä ison askelen taaksepäin historiassa.

---

Johannes Yrttiahon eriävä mielipide perustuslakivaliokunnassa 14.4.2026

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Ehdotus määräaikaisista työsopimuksista ilman perusteltua syytä

Esityksen mukaan määräaikaisen työsopimuksen voisi työnantajan aloitteesta tehdä enintään vuoden ajaksi ilman laissa edellytettyä perusteltua syytä, jos kysymys on ensimmäisestä työsopimuksesta työnantajan ja työntekijän välillä tai jos työnantajan ja työntekijän välisen edellisen työsuhteen päättymisestä on kulunut sopimuksen alkamishetkellä vähintään kaksi vuotta. Määräaikaisen työsopimuksen tekemistä ei estäisi se, että työnantajan työvoiman tarve on pysyvää. Työsopimus voitaisiin uusia enintään kahdesti vuoden kuluessa ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä. Sopimusten yhteenlaskettu kokonaiskesto ei kuitenkaan saisi ylittää yhtä vuotta.

Perustuslain 6 §:n syrjintäkielto

Vaikka määräaikaisia työsopimuksia koskevat muutosehdotukset eivät säädöstasolla tee eroa miesten ja naisten välillä, niiden tosiasiallinen vaikutus on eriarvoistava. Hallituksen esityksessä toisaalta vähätellään sen haitallisia vaikutuksia yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon, mutta tuodaan kuitenkin esille, että ”määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset muodostavat merkittävän osan tasa-arvovaltuutetulle ilmoitetuista syrjintäepäilyistä”, ”esityksen voidaan odottaa lisäävän määräaikaisten työsopimusten käyttöä ja siten myös niihin liittyvien raskaus- ja perhevapaasyrjintää koskevien tapausten määrää” ja ”määräaikaisten työsopimusten käytön lisääntymisestä mahdollisesti seuraavaa syrjintäepäilyjen määrän kasvua voidaan kuitenkin pitää perus- ja ihmisoikeutena turvatun yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon kannalta kielteisenä vaikutuksena”. (HE s. 44–45) Lisäksi ehdotetut säännökset määräaikaisten työsopimusten tekemisestä kohdistuisivat esityksen mukaan erityisesti maahanmuuttajataustaisiin työntekijöihin. (HE s. 39)

Perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Erotteluperusteiden luettelo ei ole tyhjentävä, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty myös muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. (ks. HE 309/1993 vp s. 43–44 ja PeVL 31/2014 vp s. 3) Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitettu muu henkilöön liittyvä syy on muun muassa perhesuhteet ja raskaus. (HE 309/1993 vp s. 44)

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt olennaisena varmistaa, että henkilöön liittyvään syyhyn perustuva erottelu voidaan perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. (ks. mm. PeVL 55/2016 vp ja PeVL 31/2013 vp) Valiokunta on myös korostanut, että perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti perustuslain syrjintäkieltosäännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat. (ks. esim. PeVL 55/2016 vp, PeVL 31/2013 vp ja siinä mainitut PeVL 1/2006 vp s. 2 ja PeVL 38/2006 vp s. 2) Samoin valiokunta on kiinnittänyt huomiota valitun keinon oikeasuhtaisuuteen. (PeVL 38/2006 vp s. 3)

Perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjinnän kielto kattaa myös välillisen syrjinnän eli esityksen mukaan syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka johtavat välillisesti syrjivään lopputulokseen. (HE 309/1993 vp s. 44) Tällöin on arvioitava menettelyn tosiasiallisia seurauksia, kuten nyt on syytä tehdä määräaikaisten työsopimusten tekemistä koskevien ehdotusten osalta.

Esityksessä ei ole esitetty perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyväksyttävää syytä, mihin sisältyy myös oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden vaatimuksia.

Esitystä perustellaan hallitusohjelmaan kirjatuilla työllisyyspoliittisilla tavoitteilla eli työllistämisen esteiden purkamisella ja erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisella. Vaikka näitä tavoitteita pidettäisiin hyväksyttävinä, ei lainsäädäntöä kuitenkaan voida perustella sellaisella seikalla, johon itsessään liittyy syrjintää, kuten käsillä olevassa hallituksen esityksessä. Myöskään mitkään yleisluonteiset toteamukset tai väitteet toimenpiteen työllistävistä vaikutuksista eivät riitä osoittamaan, että toimenpide edistäisi työllisyyttä. Sitä vastoin toimenpiteen esittäjän tulee vakuuttavasti osoittaa reaalinen tarve käyttää syrjivää keinoa sekä keinojen soveltuvuus ja välttämättömyys, mukaan lukien se, että toimenpiteellä voidaan tosiasiassa tai ainakin riittävällä todennäköisyydellä päästä sillä tavoiteltavaan hyväksyttävään päämäärään. Esityksessä ei kuitenkaan kyetä osoittamaan, että ehdotetut – välillistä syrjintää merkitsevät – säännösmuutokset olisivat soveltuvia ja välttämättömiä. Tutkimustieto ei myöskään osoita ehdotetuilla muutoksilla olevan selviä työllisyysvaikutuksia.

Asetelmaa ei myöskään voida rinnastaa aiemmin säädettyyn ja voimassa olevaan sääntelyyn määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä pitkäaikaistyöttömän kanssa. Pitkäaikaistyöttömien osalta tällaisen sääntelyn taustalla katsottiin olevan perustuslain 6 §:n 2 momentin edellyttämä hyväksyttävä peruste, jolla on yhteys myös perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle osoitettuun velvollisuuteen edistää työllisyyttä. (PeVL 40/2016 vp, s. 3) Nyt käsiteltävässä ehdotuksessa sääntelyn soveltamisalaa ei rajattaisi vastaavalla tavalla tiettyyn henkilöryhmään eikä sen taustalla olisi vastaavaa erityistä tavoitetta parantaa tietyn työntekijäryhmän työllistymismahdollisuuksia. Ehdotettu sääntely merkitsisi merkittävää periaatteellista muutosta siihen nähden, että aiemmin määräaikaisen työsopimuksen tekemistä koskevan sääntelyn joustavoittaminen on katsottu tarpeelliseksi toteuttaa rajattuna, jotta työntekijöiden suojaksi tarkoitettu sääntely ei lieventyisi enempää kuin on kohtuudella tarpeen sääntelyn tavoitteen toteuttamiseksi. (ks. HE 105/2016 vp, s. 27)

Edellä selostetut ongelmat eivät myöskään poistu ehdotetulla säännöksellä siitä, että määräaikaista työsopimusta ei saa tehdä tai jättää tekemättä syrjivin perustein. Tällainen säännösehdotus ei tuo mitään lisäarvoa siihen nähden, mitä on jo säädetty muun muassa työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä, yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa.

Yleisen syrjintäkiellon lisäksi perustuslain 6 § sisältää sen 4 momentissa velvoitteen, jonka mukaan sukupuolten tasa-arvoa on edistettävä yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tosiasiallisesti syrjintää lisäävä lakimuutos olisi myös vastoin tätä lainsäätäjän velvoitetta.

Ehdotus määräaikaisten työsopimusten mahdollistamisesta ilman perusteltua syytä on ristiriidassa perustuslain 6 §:n 2 ja 4 momentin kanssa.

Perustuslain 18 §:n 3 momentin suoja työstä erottamista vastaan

Perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.

Perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan säännös korostaa työoikeudessa yleisesti hyväksyttyä

heikomman osapuolen suojaa. Säännös edellyttää sen perustelujen mukaan, että laissa on

mainittava työsopimuksen irtisanomisen, purkamisen tai purkautumisen mahdollistavat syyt.

Lainsäätäjää sitoo tällöin myös yhdenvertaisuussäännöksestä johdettu mielivallan kielto. (HE

309/1993 vp, s. 69) Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain 18 §:n 3 momentilla suojataan myös palvelussuhteen pysyvyyttä. (PeVL 64/2002 vp, s. 4–5) Valiokunta on pitänyt hyvin säännöksen tarkoitusta vastaavana, että siinä mainitun erottamisen ymmärretään tarkoittavan kattavasti työnteon tosiasiallista lopettamista toisen palveluksessa. (PeVL 11/1996 vp, s. 2; PeVL 55/2025 vp, s. 2)

Perustuslain 18 §:n 3 momentissa on kyse lailla säätämisen vaatimuksesta. Siihen kytkeytyy vaatimus laintasoisen sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. (PeVL 55/2025 vp, s. 2) Ehdotettu sääntely määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä ilman perusteltua syytä on ongelmallinen tämän täsmällisyysvaatimuksen sekä heikomman suojan kannalta. Ehdotetun sääntelykokonaisuuden monipolvisuus ja epäselvyys tekee säännösten soveltamisesta haastavaa, mikä on omiaan heikentämään oikeusturvaa. Tältä osin sääntelyn ei voi katsoa täyttävän lailta edellytettävää täsmällisyyttä.

Ehdotus määräaikaisten työsopimusten mahdollistamisesta ilman perusteltua syytä on ristiriidassa perustuslain 18 §:n 3 momentin kanssa.

Määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen ja irtisanomissuojan kiertäminen ILO-sopimuksen vastaisesti

Määräaikaisuuksia koskevaa ehdotusta on arvioitava myös Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, keskeisimpinä kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimusten, kannalta. Työnantajan toimesta tapahtuva palvelussuhteen päättämistä koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 158 2 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on riittävin toimenpitein estettävä sellaisten määräajaksi tehtyjen työsopimusten käyttö, joiden tarkoituksena on kiertää yleissopimuksen antamaa irtisanomissuojaa.

Tässä suhteessa ongelmalliseksi muodostuu esityksen avaama mahdollisuus erityyppisten määräaikaisten sopimusten yhdistelyyn ja ketjuttamiseen. Esityksen myötä työsopimuslaki tuntisi kolme erilaista määräaikaisen työsopimuksen tyyppiä: perustellusta syystä tehdyn määräaikaisen sopimuksen, pitkäaikaistyöttömän kanssa tehdyn määräaikaisen sopimuksen ja uutena ilman perusteltua syytä tehdyn määräaikaisen sopimuksen. Hallituksen esittämän muutoksen myötä työnantaja voisi käyttää sekaisin ja ketjuttaa esimerkiksi sijaisuuden perusteella tai muusta perustellusta syystä tehtyjä ja ilman perusteltua syytä tehtyjä määräaikaisia sopimuksia. Hallituksen esitys ei tältä osin täytä myöskään hallitusohjelmaan kirjattua vaatimusta, jonka mukaan ”lainsäädännössä varmistetaan, ettei muutos lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista”.

Tällainen määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisen mahdollistaminen merkitsee sellaista työntekijöiden suojan yleistä heikentämistä ja irtisanomissuojan kiertämistä, joka on kielletty ILO-sopimuksessa. Kyse on sellaisesta määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä, jota sopimus nimenomaan pyrkii estämään.

Ehdotus määräaikaisten työsopimusten mahdollistamisesta ilman perusteltua syytä on ristiriidassa kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 158 kanssa.

Lomautusilmoitusajan lyhentämistä ja paikallista sopimista koskevat ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan myös, että lomautusilmoitusaikaa lyhennettäisiin 14 päivästä seitsemään päivään ja samalla säädettäisiin mahdollisuudesta sopia työpaikkakohtaisesti lakiin perustuvan lomautusilmoitusajan noudattamisesta. Jos työnantajan noudattama normaali- tai yleissitova työehtosopimus sisältäisi määräyksiä laissa säädetyn seitsemän päivän ylittävästä lomautusilmoitusajasta, voitaisiin lakiin perustuvan lomautusilmoitusajan noudattamisesta sopia työpaikkakohtaisesti. Esityksen mukaan työnantaja ja luottamusmies, tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden edustaja yhdessä saisivat työehtosopimuksen määräyksistä poiketen sopia vähintään seitsemän päivän lomautusilmoitusajan noudattamisesta.

Säännösehdotusta voidaan pitää erikoisena jo sitä taustaa vasten, että hallituksen esityksessä HE 85/2024 vp paikallisen sopimisen edistämiseksi koskevaksi lainsäädännöksi oli esityksen jatkovalmistelun aikana luovuttu eräistä nyt ehdotettua vastaavista säännösehdotuksista, jotta esitys olisi sopusoinnussa kansainvälisen työjärjestön eräiden sopimusten ja niiden valvontakäytännön kanssa. (HE 85/2024 vp, s. 84) Nyt siis ehdotetaan sellaista, jonka hallitus vielä jokunen aika sitten itse arvioi ongelmalliseksi suhteessa ILO:n sopimuksiin.

Ehdotus jo lähtökohtaisesti loukkaa työehtosopimusosapuolten sopimusvapautta ja perustuslain 13 §:n 2 momenttia rajoittamalla työehtosopimusosapuolten mahdollisuutta sitovasti sopia yli seitsemän päivän lomautusajasta. Erityisenä ongelmana on ILO:n yleissopimusten 87, 98 ja 154 turvaaman kollektiivisen neuvottelu- ja sopimusoikeuden kannalta se, että myös muut kuin työehtosopimuksen solmineen ammattiliiton jäsenet voisivat sopia pätevästi ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden lomautusilmoitusajan lyhentämisestä vastoin työehtosopimuksen määräystä. Luottamusmiehen ja ylipäänsä työntekijöiden lain mukaisten edustajien asemaa myös heikennetään välillisesti ILO:n yleissopimuksen 135 artiklan 5 tarkoittamassa mielessä, jos luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun ohella jopa epämääräinen ”muu edustaja”, voisi toimia työntekijöiden ”edustajana” paikallisessa sopimustoiminnassa ja solmia työntekijöitä sitovasti toisin työehtosopimuksen sitovasta määräyksestä.

Ehdotus lomautusilmoitusajan lyhentämisestä ja asiaa koskevasta paikallisen sopimisen mahdollisuudesta on ristiriidassa perustuslain 13 §:n 2 momentin ja kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten 87, 98, 154 ja 135 kanssa.

Katson hallituksen esityksen olevan keskeisiltä lähtökohdiltaan olennaisesti ristiriidassa perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten, keskeisimpinä ILO:n yleissopimusten, kanssa. Siksi katson, ettei lakiehdotuksia voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotuksia ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Helsingissä 14.4.2026
Johannes Yrttiaho (vas.)