Tarantulat saattavat hyödyntää muistia ja opittua tietoa saalistaessaan ja hakeutuessaan piilopaikkoihinsa

Turun yliopiston tutkijan Alireza Zamanin ja itsenäisen tutkijan Rick C. Westin tutkimus avaa tarantuloiden kykyä hahmottaa ympäristöään niiden luonnollisissa elinympäristöissä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Tutkijat tarkastelivat sekä puissa että maan alla eläviä lajeja. Kaikilla tutkituilla tarantulalajeilla havaittiin käyttäytymistä, joka saattaa viitata oppimiseen.

Joidenkin puissa elävien yksilöiden havaittiin poistuvan piilopaikoistaan joka yö ja siirtyvän noin 1–2 metrin päässä sijaitseville saalisrikkaille alueille, kuten hyönteisiä houkuttelevien keinovalojen läheisyyteen. Saalistuksen jälkeen hämähäkit palasivat samoihin piilopaikkoihinsa. 

Tutkijat raportoivat myös epätavallista kiipeilyä lajeilla, jotka yleensä elävät maanalaisissa koloissa. Nämä tarantulat näyttivät sopeutuneen ravinnon etsimiseen kuivakauden aikana pikemminkin puiden latvustoista kuin maasta. 

Yhdessä nämä havainnot viittaavat siihen, että tarantulat saattavat muistaa aiempia kokemuksiaan ja hyödyntää niistä saamiaan tietoja parantaakseen mahdollisuuksiaan saaliin saamiseksi. Lisäksi tulvatasankojen alueilla havaittiin, että maassa elävät tarantulat siirtyivät sadekauden aikana väliaikaisesti pensaisiin tai puihin, todennäköisesti välttääkseen tulvavesiä.

Havaittu käyttäytyminen eroaa kasvun ja kehityksen myötä tapahtuvista muutoksista, jotka liittyvät elinympäristöön, ravintoon tai käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen mukaan Meksikosta peräisin olevalla luolissa elävällä sokealla tarantulalla saattaa ilmetä tämän tyyppinen muutos saalistuskäyttäytymisessä: nuoret yksilöt näyttävät pysyttelevän lähempänä kiinteitä piilopaikkoja, kun taas aikuiset liikkuvat epäsäännöllisemmin ja vaikuttavat olevan vähemmän riippuvaisia pysyvistä piilopaikoista.

Tämä saattaa johtua siitä, että tarantuloiden kasvaessa niiden energian tarve kasvaa ja ne alkavat metsästää suurempia saaliita.

Käyttäytymistä ohjaa sisäisten ja ulkoisten tekijöiden yhdistelmä

Hämähäkkien havaittiin myös reagoivan häiriöihin palaamalla nopeasti ja suoraan koloihinsa ilman epäröintiä tai merkkejä suunnan menettämisestä.  Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on se, että sokea luolassa elävä tarantula käyttäytyi samalla tavoin kuin näkökykyiset tarantulat. 

Tutkijoiden mukaan tätä käyttäytymistä todennäköisesti tukee tarantulan kyky yhdistää liikkeeseen, ruumiin asentoon ja suuntaan liittyviä sisäisiä kehon signaaleja sekä ulkoisia tekijöitä, kuten valoa, tärinää ja kemiallisia ärsykkeitä.

– Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tarantulat voivat oppia välttämään epämiellyttäviä ärsykkeitä, liikkumaan monimutkaisissa sokkeloissa ja muistamaan paikkoja pitkällä aikavälillä. Nämä kyvyt viittaavat siihen, että niiden hermosto tukee monipuolisempaa käyttäytymistä kuin on perinteisesti oletettu, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, Turun yliopiston tutkija Alireza Zamani.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tulkinta tarantuloiden kognitiivisista kyvyistä on vielä alustava. Niiden tiedetään luottavan vahvasti aistihavaintoihin, erityisesti kemiallisiin ja silkkiin perustuviin vihjeisiin, mikä saattaa myös selittää sitä, miten ne tunnistavat piilopaikkansa ja valitsevat ruokailupaikkansa. 

Tarvitaan siis lisää kokeellisia tutkimuksia, jotta voidaan selvittää, mikä on oppimisen ja aistimekanismien suhteellinen merkitys.

– Yleisesti ottaen hämähäkkien oppimista koskevat tutkimukset ovat vielä suhteellisen tuoreita, etenkin tarantuloiden osalta. Tarvitsemme lisää kenttähavaintoja yhdistettynä kontrolloituihin tutkimuksiin ymmärtääksemme, miten aistivihjeiden, muistin ja kokemusten yhdistelmä auttaa näitä hämähäkkejä suunnistamaan ja etsimään saalista, Zamani lisää.

Tutkimusartikkeli on julkaistu Ecology and Evolution -lehdessä 30. maaliskuuta.

Linkki artikkeliin