Tshernobylin jäljet näkyvät yhä sienissä

Viime kesänä alkaneeseen ja sienestyskauden kestäneeseen kampanjaan osallistui 510 sienestäjää ja he lähettivät Säteilyturvakeskukselle (STUK) 875 sieninäytettä. Sienet oli kerätty 187 kunnan alueelta ja sienilajeja oli yhteensä 60.  Laboratorionjohtaja Sinikka Virtanen Säteilyturvakeskuksesta toteaa, että kampanja onnistui erinomaisen hyvin.

Sinikka Virtasen mukaan koko Suomen kattavan ja näin monia sienilajeja sisältävä aineiston kerääminen olisi ollut vaikeaa, jopa mahdotonta, ilman sienestäjien aktiivista osallistumista.

Näytteitä tuli niin paljon, että STUKin laboratorion henkilökunta oli välillä varsin kiireinen tämän kampanjan kanssa. ”Täytyy kiittää sienestäjien lisäksi heitäkin kampanjan onnistumisesta. Kiitos kuuluu myös Marttaliitolle, joka omia kanaviaan pitkin levitti tietoa kampanjasta”, laboratorionjohtaja Virtanen lisää.

Tulokset kertovat tilanteen koko maan alueelta

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden yhteydessä vuonna 1986 ilmaan vapautui radioaktiivisia aineita, jotka kulkeutuivat ilmavirtausten mukana Suomeen asti ja laskeutuivat lopulta sateiden mukana maahan. Säteilyannosten kannalta tärkein aine on cesiumin isotooppi 137 (Cs-137), jota pääsi onnettomuudessa ilmaan paljon ja joka säilyy ympäristössä pitkään. Kampanjan tulokset osoittavat, että sienten cesiumpitoisuudet ovat pienentyneet onnettomuudesta kuluneiden 40 vuoden aikana. Tulos on oletettu, sillä Cs-137 puoliintuu vähän yli 30 vuodessa eli siinä ajassa radioaktiivisuudesta häviää puolet.

Aktiivisuuspitoisuuden yksikkö on becquerelia kilogrammassa (Bq/kg). Kaikkien sienikampanjassa tutkittujen näytteiden mediaaniaktiivisuuspitoisuus oli 110 Bq/kg. Aktiivisuuspitoisuudet kuitenkin vaihtelivat sekä lajin että alueen mukaan.

Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet todettiin sienissä Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä, eli alueilla, joille kertyi eniten Tshernobyl-laskeumaa. Ruokaviraston suosittelemista ruokasienistä eniten cesiumia keräävät mustavahakas, haaparousku, vaaleaorakas, kehnäsieni ja kangastatti. Vähiten cesiumia kerääviä lajeja ovat punikkitatit, herkkutatit ja ruokasienihaperot.

Myytäville luonnonvaraisille elintarvikkeille suositeltu pitoisuusraja, 600 Bq/kg, ylittyi alle kymmenessä prosentissa näytteistä. Sienten käyttöä ravintona ei tarvitse radioaktiivisuuden takia rajoittaa missään puolella Suomea. Virtanen antaa esimerkin. ”Laskimme, että enitenkin cesiumia kerääviä sieniä eli mustavahakkaita pitäisi syödä noin 12 kiloa, jotta saisi saman säteilyannoksen kuin kosmisesta säteilystä edestakaisella lennolla Helsingistä New Yorkiin”.

Sienet-2025 kampanjasivulla on linkki tulosraporttiin: Sienet 2025 -kampanja | Säteilyturvakeskus STUK. Sivulla on myös linkki kuntakohtaisiin mittaustuloksiin.

Lisää tietoa becquereleista ja ylipäätään säteilystä löytyy Säteilyturvakeskuksen sivuilta: Mitä säteily on? | Säteilyturvakeskus STUK